STEK - Sähköturvallisuuden edistämiskeskus

Suomi on ydinvoiman polttoainekierron suhteen ainutlaatuinen maa sikäli, että Suomessa ydinjätekysymys on lähes ratkaistu Olkiluotoon tulevalla luolastolla. Pitemmällekin voitaisiin mennä. Periaatteessa Suomi voisi hoitaa koko polttoainekierron suomalaisesta peruskalliosta suomalaiseen peruskallioon. Pelkästään Sotkamossa sijaitsevan Talvivaaran nikkelikaivoksen sivutuotteena louhittava uraani voisi riittää nykyisten neljän reaktorin tarpeisiin. Niiden polttoaineen valmistamiseen kuluu luonnonuraania noin 400 tonnia vuodessa. Kaivosyhtiön jättämän lupahakemuksen mukaan Talvivaarasta saisi vuosittain 350-500 tonnia uraania. Uraanin tarve sitten, kun nyt lupaprosessissa oleva kuudes ja seitsemäs reaktori ovat mukana, nousee jo noin 1150 tonniin.

Luonnonuraani ei kelpaa sellaisenaan Suomessa käytettäviin kevytvesireaktoreihin. Luonnonuraanissa on reaktorissa halkeavaa isotooppia U-235 noin 0,71 prosenttia. Uraani täytyy ensin väkevöidä eli isotooppirikastaa 3-5 prosenttiseksi. Polttoainenipun valmistaminen rikastetusta uraanista on itse väkevöintiä yksinkertaisempaa. Uraanioksidipelletit suljetaan zirkoniumista valmistetun kaasutiiviin suojakuoren sisään. Polttoainesauvoja kootaan nipuiksi, joita voi helpommin siirrellä nosturilla reaktoriin ja sieltä pois.

Jos Suomi haluaisi olla täysin omavarainen koko polttoainekierrossa, maahan tulisi hankkia isotooppirikastamiseen tarvittava välineistö ja osaaminen. Tämä teknologia kiinnostaa myös ydinaseita hamuavia valtioita. Ei siksi kuulosta poliittisesti eikä varsinkaan taloudellisesti realistiselta, että Suomi hoitaisi tämänkin polttoainekierron itse. Mahdotonta se ei olisi. Ei ole mitään sopimusta, joka estäisi rikastusteknologian rakentamista Suomeen.

Suomi voisi kuitenkin ostaa uraanin väkevöintipalvelun ja pellettien pakkaamisen nipuiksi samoilta toimittajilta kuin nytkin. Kuljetukset hoituisivat Talvivaarasta satamaan joko maanteitse tai rautateitse ja siitä eteenpäin laivalla. Kuljetukseen ei saa ryhtyä, ennen kuin Säteilyturvakeskus on todennut, että kalusto ja muut kuljetusjärjestelyt sekä turvajärjestelyt täyttävät niille asetetut vaatimukset. Luonnonuraanin kuljetuksiin ei kuitenkaan liity erityisen suurta dramatiikkaa. Ennen kuin polttoainesauvat ovat alkaneet fission ydinreaktorissa, uraani säteilee hyvin vähän.

Uraani herättää herkästi pelkoja ja poliittisia intohimoja. Luonnonuraanin talteenotto ei mitenkään olennaisesti lisäisi Talvivaaran kaivoksen ympäristövaikutuksia. Nykyisessä tuotantoprosessissa uraani vain päätyy pieninä pitoisuuksina prosessisakkojen keruualueena toimivaan kipsisakka-altaaseen.

Yhdestä näkökulmasta katsottuna muuten hukkaan menevän uraanin hyödyntäminen ei lisää ympäristöhaittoja. Toisen näkökulman mukaan ensin nikkeliä varten avatun kaivoksen uudelleenluvittaminen myös uraanin erottamista varten on lupateknistä kikkailua.

(T&T Energia 2.2011)