Toimintopainikkeet
Sisällysluettelo
Raitiovaunut
Historiaa
Ensimmäiset raitiotiet rakennettiin Englannissa jo 1800-luvun alkuvuosina, jolloin ne olivat hevos- tai höyrykonevetoisia ja oli tarkoitettu enemmänkin lastin kuin ihmisten kuljettamiseen. Sähköä käytettiin vetovoimana aluksi akkujen avulla. Vuonna 1888 Amerikassa rakennettiin rata, jossa oli sen yläpuolelle sijoitettu kosketusjohdin sähkön siirtämiseksi vaunun sähkömoottoriin.
Raitiovaunuista tuli 1800-luvun lopulla tärkeitä joukkoliikennevälineitä monissa kaupungeissa. Aluksi ne olivat hevosvetoisia, mutta muuttuivat pian sähkökäyttöisiksi. Helsingissä alkoi hevosvetoinen raitioliikenne 1890-luvulla ja sähkökäyttöinen vuonna 1900. Raitioteitä on Suomessa ollut myös Turussa, jossa liikenne loppui v 1972, ja Viipurissa, jossa raitiotiet olivat kymmenkunta vuotta käytössä vielä Neuvostoliitonkin aikana.
Raitiovaunun ja junan ero
Raitiovaunu eroaa paikallisjunasta ja metrojunasta ennen kaikkea siten, että se kulkee kuljettajan ohjaamana muun tieliikenteen seassa. Juna ja metrojuna kulkevat liikenteenohjauksen ja opastimien mukaan. Raitiovaunussa on usein myös kapeampi raideleveys, jolloin sen on helpompi kulkea mutkissa. Helsingissä raideleveys on yksi metri, mutta muualla käytetään yhä useammin samaa raideleveyttä kuin rautateillä (Suomen rautatiet ja Helsingin metro 1524 mm, Euroopassa tavallisimmin 1435 mm).
Puhutaan myös pikaraitiovaunusta. Se on raitiovaunu, jolla on pääosin muusta liikenteestä erotettu rata.
Nykyaikaiset raitiovaunut saattavat olla hyvinkin pitkiä, jolloin ne sisältävät lukuisia toisiinsa nivellettyjä osia.
Raitiovaunut toimivat tasavirralla. Niiden käyttämän sähkön jännite on suhteellisen pieni mm siksi, että suuren jännitteen käyttö kaupunkien kaduilla olisi vaikeaa ja voisi olla vaarallistakin. Toisaalta selvitään pienehköllä jännitteellä siksi, ettei sähköä tarvitse siirtää kovin pitkiä matkoja. Helsingin raitiovaunut käyttävät 600 voltin tasavirtaa.
Raitiotiet nykyisin
Pohjoismaat ovat nykyisin täynnä suunnitelmia raitioteiden rakentamisesta. Suomessa raitioteitä suunnitellaan Tampereelle, jossa rakentaminen alkanee vuoden 2015 tienoilla. Myös Espoossa on raitiotiesuunnitelmia. Pohjoismaiden uusin ratikka on Norjan Bergenissä. Euroopassa on tehty lähes sata uutta raitiotiejärjestelmää vuoden 1985 jälkeen.
Tampereen ratikkareitti pitää nyt valita kolmesta, asia ratkeaa todennäköisesti syksyllä 2011. Ratkaistavana on mm suora reitti Hervannasta keskustaan ja sen vaihtoehtona Keskussairaalan vierestä kulkeva reitti. Länsiosassa pitää päättää, valitaanko reitiksi rantatie (Paasikiventie) vai harjulla kulkeva Pispalan valtatie. Hankkeen hinta-arvio on 210 miljoonaa euroa. Reitin pituus päästä päähän on parikymmentä kilometriä.
Pelkästään Ranskassa on tehty 18 uutta raitiovaunujärjestelmää vuoden 1985 jälkeen. Pohjoismaiden uusin ratikka on Bergenissä, jossa liikenne alkoi kesäkuussa 2010 kymmenen kilometrin reitillä. Bergenissä raitiotien vastustus oli aluksi kovaa, mutta kannatus on kasvanut voimakkaasti.
Pohjoismaista löytyy monenlaisia tilanteita:
- Helsinki: Kahdeksan linjaa (2011). Voimakas laajentaminen menossa, mm suunnitellaan ”Raidejokeria” Itäkeskuksesta Espooseen.
- Espoo: Suunnitelmia sisäisistä raitiotiestä
- Tampere: Ensimmäinen linja suunnitteilla
- Turku: Raitiotiet lakkautettiin muutama vuosikymmen sitten, uusien rakentamista pohditaan
- Tukholma: Vanha verkosto pääosin lopetettiin 1960-luvulla. Nyt rakennetaan uusia reittejä mm keskustaan
- Göteborg: Laaja verkosto
- Uppsala, Linköping, Växjö, Lund, Malmö, Helsingborg: Verkosto suunnitteilla
- Oslo: Vanha verkosto, monesti aiottu lakkauttaa
- Bergen: Valmistui 2010, moderni
- Trondheim: Pieni vanha linja
- Kööpenhamina: Raitiotie lakkautettu 1972, automaattimetro aloitti 2002
- Stavanger (Norja), Odense (Tanska), Århus (Tanska): Raitiotie suunnitteilla tai rakenteilla