Toimintopainikkeet
Sisällysluettelo
Maalämpöpumppu
Maalämpöpumppua käytetään vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän yhteydessä. Lämpöä otetaan maaperästä ja se siirretään lämmitysveteen. Pumpun käyttämiseen tarvitaan sähköä, mutta sitä kuluu vähemmän kuin jos sähköllä lämmitettäisiin suoraan. Maaperä kylmenee, mutta vain vähän, jos lämpöä otetaan riittävän laajalta alueelta.
Lämpö siirtyy putkistossa kiertävän jäätymiseltä suojatun liuoksen avulla. Liuos lämpenee maassa ja se jäähdytetään kompressorilaitteistossa siten että vapautuva lämpö siirtyy talon lämmitysveteen. Liuos on esimerkiksi bioetanolia.
Lämpö voidaan kerätä pintakeruuputkistolla, joka asennetaan talon tontille. Jos tontti on liian ahdas tällaiseen, voidaan lämmönkeruutavaksi valita porakaivo. Keruuputkisto voidaan myös upottaa vesistöön. Porakaivon syvyys on usein noin 150 metriä, joskus yli 200 metriäkin. Kaivon halkaisija useimmin noin 12 senttimetriä.
Maalämpöpumppu-lämmitystä voidaan täydentää sähkölämmityksellä. Lisälämmitys otetaan käyttöön kovimmilla pakkasilla, jos pumpun teho ei ole silloin riittävä.
Maalämpö sopii lämmitysmuodoksi omakotitaloihin, mutta sitä voidaan käyttää myös rivi- ja kerrostaloissa. Isojen rakennusten lämmittäminen vaatii kymmenien lämpökaivojen poraamista.
Maalämpöpumpun hyviin puoliin kuuluu
- Käyttökustannukset ovat vain noin 30% öljylämmityksen tai suoran sähkölämmityksen kustannuksista.
- Vanhaa vesikiertoista lämmitysjärjestelmää voidaan käyttää hyväksi saneerauskohteissa.
- Järjestelmää voidaan täydentää esim puukattilalämmityksellä
Maalämpöpumpun huonoihin puoliin kuuluu
- Investointikustannukset ovat suurehkot, tyypillinen kustannus v 2010 on 15 000 - 20 000 euroa.
- Investointikustannukset eivät paljoa laske, vaikka talo olisi pienikin. Siksi sen käyttö on kannattavinta suurehkoissa omakotitaloissa, monen perheen taloissa jne.