Nimitys ”kodin informaatioväylät” saattaa kuulostaa hienoudelta, joka on tavallisen kodin elämänpiirin ulkopuolella. Se on kuitenkin vain yhteisnimitys tietoa ja informaatiota kotiin tuoville järjestelmille, joista tavallisimpia ovat puhelimet, radio ja TV sekä nettiyhteydet.
Informaatiotekniikassa on tapahtunut nopeaa kehittymistä jo 1900- luvun lopulla ja edelleen myös vuosituhannen vaihtumisen jälkeen. Kehittymiseen 2000-luvulla kuuluu mm seuraavaa:
Uuden omakotitalon rakentaja tai uuteen rivi- tai kerrostaloon muuttaja on eri tilanteessa kuin vanhassa talossa asuja, joka ehkä suunnittelee sähköremonttia tai yrittää tulla toimeen niillä informaatioväylillä, mitä talossa sattuu olemaan. Ohjeita kaikkiin näihin tilanteisiin löytyy mm oppaasta nimeltä Asuinkiinteistöjen monipalveluverkot, jonka ovat laatineet Suomen Kiinteistöliitto, Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI, Satelliitti- ja antenniliitto SANT sekä Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL. Opas selostaa informaatioväyliin liittyviä kysymyksiä erityisesti monia asuntoja käsittävien talojen näkökulmasta, mutta sen ohjeista löytyy hyödyllistä tietoa myös omakotiasujalle.
Linkki oppaaseen: taloyhtio.net sivujen ao sivulle pääset TÄSTÄ. Linkki edelleen oppaaseen löytyy siltä sivulta.
Seuraavassa selostetaan otsikkoaihetta lyhyesti tämän oppaan pohjalta
Laajakaistaliittymiä oli Suomessa kesäkuussa 2007 noin 1,5 miljoonaa, mikä edustaa yli 60% Suomen kotitalouksista. Vallitsevat piirteet internetliittymien kehityksesssä ovat seuraavat:
Digi-tv-palveluja voidaan kiinteistöissä vastaanottaa seuraavilla eri tekniikoilla:
Rakennusautomaation ja turvallisuustekniikan sovellukset ovat vasta tulossa kiinteistöihin, mutta ne ovat usein jo nyt mukana uusissa kiinteistöissä. Esimerkkejä:
Lähes kaikki tallennettu ja siirrettävä informaatio alkaa nykyään olla digitaalisessa muodossa. Digitaalisuus tekee mahdolliseksi myös äänen, datan, kuvan ja videon yhdistymisen. Tämä johtaa seuraaviin ilmiöihin:
Verkkojen yhdistymisen seurauksena syntyy monipalveluverkko. 1.4.2008 voimaanastunut viestintäviraston määräys kiinteistöjen sisäverkoista edellyttääkin, että uudisrakennuksiin rakennetaan nopea laajakaistainen yleiskaapelointijärjestelmä. Sama velvoite koskee vanjojen rakennusten sisäverkkojen uudistamista.
Perinteinen puhelinverkko on alun perin tarkoitettu vain puheluiden välittämiseen.
Uudet tekniikat mahdollistavat kuitenkin Internet-liittymien toteuttamisen olevaa perinteistä puhelinverkkoa käyttäen. Liittymät ovat pääasiassa kahta tyyppiä:
henkilökohtaiset liittymät
kiinteistökohtaiset liittymät.
Henkilökohtaiset liittymät ovat tyypillisesti ADSL-liittymiä. ADSL-yhteys toteutetaan suoraan asiakkaalle teleyrityksen lähimmästä keskuksesta tai keskittimestä. Keskuksessa tai keskittimessä sijaitsee DSL-keskitin eli DSLAM (Digital Subscriber Line Access Multiplexer), johon tulee teleyrityksen nopea runkoyhteys. Etäisyys keskuksesta asiakkaan puhelinpistorasiaan voi olla useita kilometrejä riippuen kiinteistön sijainnista ja alueen asukastiheydestä. ADSL-tekniikka on vuosien aikana kehittynyt ja uusinta ADSL-tekniikkaa edustaa ADSL 2+, jonka teoreettinen maksiminopeus myötäsuunnassa on 24 Mbit/s ja paluusuunnassa 1 Mbit/s. Henkilökohtaisissa internetliittymissä asiakkaan saamaan siirtonopeuteen vaikuttavat suoraan kaikki tekijät, jotka vaikuttavat keskuksen ja asiakkaan puhelinpistorasian välillä. Kiinteistön puhelinsisäjohtoverkko on toinen näistä tekijöistä. Toinen on teleyrityksen verkko-osuus keskuksesta kiinteistön talojakamoon.
Kiinteistökohtaisissa liittymissä DSLAM sijoitetaan kiinteistön talojakamoon. Kiinteistö voi olla esim. yksi tai useampi kerrostalo tai rivitalo. Teleyritys tuo tässä tapauksessa DSLAMin runkoyhteyden talojakamoon joko perinteisellä puhelinverkon kaapelilla (talokaapeli) tai valokaapelilla. Runkoyhteyden nopeus mitoitetaan sopivaksi siten, että kiinteistön kullekin huoneistolle riittää tietty määritelty nopeus. Valokaapeli mahdollistaa helposti esim. 100 Mbit/s tai 1 Gbit/s nopeuden. Kehittyneillä DSL-tekniikoilla ja tarvittaessa usean parin rinnakkaisella käytöllä saadaan myös puhelinkaapelilla talojakamoon saakka runkoyhteys, jonka nopeus on kymmeniä Mbit/s. Kiinteistöliittymässä asiakkaan saama maksiminopeus riippuu talojakamoon toimitettavan runkoyhteyden nopeudesta sekä kiinteistön puhelinsisäjohtoverkon ominaisuuksista. Nämä kaksi tekijää ovat kuitenkin tässä tapauksessa eroteltavissa ja kumpikin erikseen määriteltävissä. Teleyritys määrittelee talojakamoon saatavan nopeuden ja kiinteistön omistaja (taloyhtiö) voi selvittää kiinteistönsä puhelinsisäjohtoverkon suorituskyvyn.
Puhelinsisäjohtoverkon laajakaistainen suorituskyky riippuu seuraavista tekijöistä:
kaapelit
liitokset ja jatkokset
etäisyys talojakomasta puhelinpistorasiaan
Lisäksi kulloinkin saavutettava nopeus riippuu siitä, kuinka paljon verkossa on samanaikaisia Internet-yhteyksiä käytössä. Myös verkon ulkopuoliset häiriöt vaikuttavat nopeuteen. Häiriöitä voi tulla esim. sähkölaitteista, kuten hisseistä tai ilmastointilaitteista sekä AM-radiolaitteista.
Puhelinsisäjohtoverkoissa on käytössä kaapeleita, liittimiä ja muuta tekniikkaa eri aikakausilta. Kiinteistön puhelinsisäjohtoverkkoon kuuluvat kaikki kaapelit, liitokset, jatkokset ja muut rakenneosat, jotka ovat kiinteistön talojakamon ja huoneistoissa sijaitsevien puhelinpistorasioiden välisellä kaapelointiyhteydellä. Useamman rakennuksen kiinteistössä puhelinsisäjohtoverkkoon kuuluvat siis myös rakennusten väliset kaapelit, jotka useimmiten ovat ulkokaapeleita. Yleissääntö on, että mitä vanhempaa tekniikkaa puhelinsisäjohtoverkko edustaa, sitä heikompi on sen suorituskyky ja sitä pienempi on saavutettava siirtonopeus. Heikoimmissa verkoissa voi nopeus jäädä alle 2 Mbit/s ja parhaissa verkoissa voidaan uusilla tekniikoilla saavuttaa jopa 50 Mbit/s nopeus.
Samantyyppinen kunnostus kuin antenniverkon digikunnostus, ei tule kyseeseen puhelinsisäjohtoverkkojen osalta. Verkon suorituskyky ei esim. parane puhelinpistorasioita vaihtamalla. Valmiustasoa voidaan nostaa vain verkon uusimisella. Kuntotutkimuksen tuloksena sen tilaaja saa tiedon suositeltavasta tavoitetasosta ja tämän tason edellyttämistä toimenpiteistä.
Verkon uusiminen on usein järkevää ajoittaa muun peruskorjauksen, kuten putki-, sähkö- tai julkisivuremontin yhteyteen. Tällöin on tärkeää ottaa monipalveluverkon kaikki näkökohdat ja vaatimukset huomioon jo peruskorjauksen suunnitteluvaiheessa. Uuden verkon koordinoitu toteutus yhdessä muun peruskorjauksen kanssa johtaa taloudellisesti edullisimpaan ja laadullisesti parhaaseen ratkaisuun.
Asuinkiinteistöjen antenniverkkoja kunnostettiin digikelpoisiksi maassamme intensiivisesti vuosina 2001–2007. Osa digikelpoisistakin antenniverkoista kuitenkin täyttää esim. vain ketju 600-tason vaatimukset, kun minimivaatimus aitoon digivalmiuteen on ketju 800. Hyvin kunnostettu vanhakin antenniverkko voi toimia vielä pitkään, mutta peruskorjauksen yhteydessä sekin on syytä uusia täysin nykyisten vaatimusten eli tähti 800- tai tähti 2000-tason vaatimusten mukaisesti.
Antenniverkon kunto ja suorituskyky voidaan selvittää kuntotutkimuksen avulla.
Seuraavassa selostetaan uusien asuinkiinteistöjen monipalveluverkkojen peruslähtökohtia. Samat lähtökohdat sopivat myös peruskorjattaviin kiinteistöihin.
Monipalveluverkon tarkoitus on nimensä mukaisesti mahdollistaa monipuoliset palvelut koteihin ja kiinteistöihin. Verkko sinänsä ei ole itseisarvo, vaan keino tuoda nämä palvelut saataville helposti, luotettavasti ja laadukkaasti. Palvelujen käyttö edellyttää aina jotain päätelaitetta, kuten esim. tietokonetta, tv-vastanotinta tai puhelinta. Päätelaitteet puolestaan on liitettävä johonkin tietoliikennejärjestelmään, joka koostuu laitteista ja niiden välisistä yhteyksistä. Laitteita tarvitaan välittämään ja ohjaamaan tietoliikennettä.
laitteiden välillä toteutetaan pääasiassa kaapeloinnin avulla ja osittain voidaan käyttää myös langattomia yhteyksiä. Kaapelointi puolestaan edellyttää asianmukaisia johtoteitä ja jakamotiloja. Tietoliikenne- ja viestintäpalvelut vaativat siis infrastruktuurin, jonka päälle palvelujen vaatimat tietoliikennejärjestelmät ja sitten itse palvelut rakennetaan ja toteutetaan.
Infrastruktuuri luo perustan sille, mitä tietoliikennejärjestelmiä ja -palveluja kiinteistössä voidaan toteuttaa. Siksi sillä on keskeinen asema koko palvelukokonaisuuden kannalta ja se on myös tämän pysyvin osa. Tilat ja johtotiet ovat pitkäikäisimpiä. Niiden elinikä on ainakin osittain (esim. talojakamo) ja parhaimmillaan sama kuin itse rakennuksen. Hyvin suunnitellun ja toteutetun kaapeloinnin elinikä on 15 vuotta tai useasti enemmänkin. Tietoliikennejärjestelmien laitteiden elinikä on muutamia vuosia ja palvelut voivat vaihdella hyvinkin nopeassa tahdissa riippuen niiden tarjonnasta ja markkinatilanteesta.
Suunnittelu on se verkon elinkaaren vaihe, jossa voidaan eniten vaikuttaa lopputulokseen. Kuten edellä on esitetty, kaapelointi-infrastruktuuri on avainasemassa ja luo perustan sille, mitä ja minkä tasoisia palveluja verkolla saadaan. Suunnitteluvaiheen kustannukset ovat pienet, mutta sillä on aivan keskeinen merkitys kaapeloinnin elinkaaren aikana syntyviin kokonaiskustannuksiin. Näistä kustannuksista käyttö- ja ylläpitovaiheen kustannukset muodostavat suuren osan.
Oli kyseessä sitten uuden asuinkiinteistön kaapelointi tai olevan vanhan kiinteistön perusparannus, on kaapeloinnin suunnittelu syytä liittää heti alusta lähtien kohteen muiden töiden suunnitteluun. Tällä varmistetaan projektin kitkaton eteneminen ja töiden oikea-aikaisuus. Tämä puolestaan johtaa myös taloudellisesti edullisimpaan ja optimaaliseen ratkaisuun, kun ylimääräisiltä ja odottamattomilta kustannuksilta vältytään.
Monipalveluverkko on nimensä mukainen vain, jos se todella pystyy välittämään suuren joukon erilaisia tietoliikenne- ja viestintäpalveluja koteihin ja kiinteistöön. Yksi keskeinen verkon peruslähtökohta onkin juuri sillä saatavat palvelut. Koska palveluja ei saada ilman tekniikkaa eli tietoliikennejärjestelmiä ja kaapelointia, asettavat ne luonnollisestikin vaatimukset käytettävälle tekniikalle. Avainasemassa on jälleen kaapelointi, koska se on monipalveluverkon pysyvin osa, sen infrastruktuuri. Kaapelointia ei rakenneta aina erikseen jokaista uutta palvelua varten, vaan sen on oltava luonteeltaan avoin ja yleinen ja sen on tuettava mahdollisimman monia tietoliikennesovelluksia nyt ja tulevaisuudessa.
Asuinkiinteistön monipalveluverkon suunnittelun ja toteutuksen tulisi mahdollistaa ainakin seuraavat palvelut:
Nopeat internetliittymät palveluineen (vähintään 100 Mbit/s / koti, www, s-posti ym. internetin peruspalvelut, etätyömahdollisuus (suojattu yhteys))
Digitaaliset tv-palvelut (maanpäällisestä verkosta, kaapeli-tv-verkosta tai satelliiteista)
Puhelinpalvelut (perinteiset analogiset puhelut, VoIP-puhelut)
IPTV
Tilausvideo (VoD)
Rakennusautomaation palvelut kodeille ja kiinteistölle
Turvatekniikan palvelut kodeille ja kiinteistölle
Kiinteistön sisäiset tietoliikenne- ja viestintäpalvelut (sähköinen ilmoitustaulu, kameravalvonta).
(4.2010)