STEK - Sähköturvallisuuden edistämiskeskus

"Energiansäästölamput", varsinaiselta nimeltään pienloistelamput, kuluttavat energiaa vain noin viidenneksen hehkulampun kuluttamasta määrästä. Tästä tulee energiansäästölamppu-nimikin. Näiden lamppujen valotehokkuus on nelin- tai viisinkertainen hehkulamppuihin verrattuna. Esimerkiksi 60 W:n hehkulamppu voidaan kotona usein korvata 11 W:n pienloistelampulla saman valotehon saamiseksi, mutta varminta on käyttää 12 W tai 15 W lamppua. Pienloistelamppu tulee edullisemmaksi käyttää kuin hehkulamppu tai halogeenilamppu varsinkin silloin, kun valaistuksen vuosittainen käyttöaika on pitkä. Pienloistelamppuja on saatavissa ainakin 24 W tehoon saakka, jolloin valoa saadaan jopa enemmän kuin 100 W hehkulampusta.

Pienloistelamput ovat usein pitempiä kuin valoteholtaan vastaavat hehkulamput, josta syystä ne eivät aina sovi vanhoihin valaisimiin. Monissa vanhoissa valaisimissa lamppu kannattaa varjostinta, jolloin korvaavan lampun pitää olla samankokoinen ja samanmuotoinen kuin vanha lamppu, eikä tavallista pienloistelamppua siksi voi käyttää. Hehkulamppua muistuttavalla kuvulla varustettuja pienloistelamppuja on myös saatavissa, mutta kupu alentaa valotehokkuutta ja saattaa pidentää lampun "käynnistymisajan" pariin minuuttiinkin. 

Markkinoille tullut myös säädettäviin himmentimiin sopivia energiansäästölamppuja samoinkuin lamppuja, jotka syttyvät itsekseen hämärässä. Myös liiketunnistimella varustettuja energiansäästölamppuja on nyt saatavissa. Usein näitä erikoislamppuja saa vain erikoisliikkeistä.

Pienloistelamppujen hintavaihtelu on suuri. Laadukkaidenkin merkkien hinnat ovat alentuneet huomattavasti verrattuna energiansäästölamppu-käsitteen markkinnoilletulon alkuhetkiin. Halpojen lamppujen ikä voi olla yllättävän lyhyt, josta syystä laadukas merkkituote voi sittenkin tulla edullisemmaksi. Joissain tilanteissa halpa lamppu voi myös häiritä muita sähkölaitteita.

Pienloistelamppu, jollainen siis hehkulampun tilalle vaihdettava energiansäästölamppukin on, tarvitsee syttyäkseen ja toimiakseen verkkoliitäntälaitteen. Hehkulampun tilalle sopivassa lampussa tämä liitäntälaite on kuitenkin lampun kannassa eikä erillistä liitäntälaitetta tarvita. Tämä liitäntälaite kuitenkin kasvattaa lampun kokonaispituutta ja hintaa.

Pienloistelamppujen valovirta (=niiden antaman valon määrä, mittayksikkö lumen, lyhennetään lm) saattaa samantehoisillakin lampuilla vaihdella melko paljon. Lamppujen ilmoitettu ikä on yleensä ainakin 5 vuotta, mutta voi olla 12 vuottakin. Näitä arvoja eivät kaikki lamppuyksilöt saavuta.

Pienloistelamppujen valonvärin ilmoittaa sen valolämpötila, jonka yksikkö on Kelvin (K). Monien pienloistelamppujen valolämpötila on noin 2700 K, jolloin tuloksena on hiukan kellertävä, "pehmeä" valo. Eräillä lampputyypeillä valolämpötila on yli 4000 K, jolloin valo valkoista tai jopa sinertävää ja koetaan kovaksi.

Pienloistelamppuja valmistetaan kahdelle kantakoolle, suurempi ja tavallinen on E 27, pienempi E 14. Kun hehkulamppuja vaihdetaan energiansäästölampuiksi, kannattaa kantakokoon kiinnittää huomiota. Esim 7 W energiansäästölamppujen kanta on usein E 14, joka ei tietenkään sovi E 27 kokoisen hehkulampun tilalle.

Pienloistelamppuja on myös pistokantaisina, jolloin ne vaativat oman valaisimensa. Tällaisessa valaisimessa on useimmiten liitäntälaite erillisenä, ja lamppuosa on vain kevyt putki.

Pienloistelamppu, kuten isommatkin loistelamput, sisältää elohopeaa ja on siksi ongelmajätettä. Huomiota on kiinnitetty myös siihen, että virrallisen pienloistelampun rikkoutuessa elohopeaa voi levitä huonetiloihin. Kuitenkin on todettava, että pienloistelampun rikkoutuminen itsestään on erittäin harvinaista. Elohopean korvaamista amalgaamilla selvitetään paraikaa monella taholla. Amalgaami on elohopean ja toisen metallin muodostama seos eikä se leviä ympäristöön lampun rikkoutuessakaan. Sen ympäristöhaitat jätteenäkin ovat vähäisemmät kuin elohopeaa sisältävän lampun, mutta ainakin toistaiseksi kaikki pienloistelamput luokitellaan ongelmajätteeksi.