|
|
Sähköjärjestelmien valinta
Sähkön syötto- ja liitäntäjärjestelmien valinta - miten sähkö tulee taloon Kaikki toimii nykyisin sähköllä. Ilman sähköä ei näe pimeänä aikana, ei voi säilyttää tai tehdä ruokaa eikä saa tietoa ympäröivästä maailmasta. Olisimme hyvin avuttomia ilman sähköä. Arjen tohinassa ei tule ajatelleeksi, että toimivat sähköverkostot tarvitsevat erilaisia laitteita, kaapeleita, putkia, kouruja, kojeita ja teknisiä tiloja. Tekniseen tilaan tuodaan esimerkiksi sähkön syöttöjohto eli liittymisjohto ja sinne sijoitetaan myös sähkökeskus sekä puhelin- ja antennijärjestelmien jakamot ja keskukset. Aivan aluksi teknisen tilan suunnittelun yhteydessä sinun kannattaa pohtia liittymisjohtoon ja keskukseen liittyviä asioita esimerkiksi viereisen luettelon mukaisesti. OTA HUOMIOON SÄHKÖ- KESKUSTEN JA SYÖTTÖJHDON VALINNASSA SEURAAVAA:
Sähkötekninen tila Sähkötekniset tilat ovat kerros- ja rivitaloissa yleensä yhteisiä kaikille asunnoille. Pientaloissa sähköteknisten tilojen sijoitukseen suhteessa muihin teknisiin tiloihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Erityisesti pientaloissa halutaan yleensä sijoittaa kaikki teknisten järjestelmien laitteet - kuten lämpö-, vesi-, ilmastointi-, keskuspölynimuri- ja sähköjärjestelmien ohjaus ja syöttölaitteet - samaan fyysiseen paikkaan. Välttämättä ei aina ole suotavaa sijoittaa muiden järjestelmien laitteita tai putkistoja eikä palokuormaa tai muitakaan materiaaleja sähkötekniseen tilaan. Usein pientalon tekniseen tilaan sijoitetaan tarpeesta riippuen seuraavia laitteita tai laitteistoja:
Teknisen tilan, johon tulee sähkölaitteita, suunnittelu on vaativa, asiantuntevaa sähkösuunnittelijaa edellyttävä suunnittelukohde. Teknisten tilojen sijainti, muoto ja muut rakennesuunnitteluun liittyvät seikat ovat olennaisen tärkeitä teknisten järjestelmien toteutuksen ja myöhemmin tapahtuvan muuntelun ja täydennyksen kannalta. Tekninen tila voidaan sijoittaa itse päärakennukseen tai - kuten nykyisin usein tehdään - erilliseen varasto- tai autotallirakennukseen. Kannattaa miettiä, kumpi ratkaisu on itselle sopivampi. Päärakennukseen sijoitetusta teknisestä tilasta, jossa on sähköpääkeskus, on lyhyet etäisyydet sähköjohtoreiteille ja -johdotuksille. Erillisessä rakennuksessa olevassa teknisessä tilassa sijaitsevien laitteiden mahdolliset käyntiäänet taas eivät kantaudu asuintiloihin. Esimerkiksi lämpöpumppu kannattaa asentaa ääntä vaimentavalle alustalle. Teknisen tilan kokoa ja muotoa suunniteltaessa kannattaa muistaa, kun lämmitysmuotona on varaava sähkölämmitys, että pyöreät varaajat eivät yleensä mahdu sisälle tavanomaisista ovista. Usein ne tuodaankin tekniseen tilaan jo rakennusaikana ennen seinien ja ovien paikalleen sijoittamista. Ovaalin muotoiset varaajat yleensä mahtuvat tavallisista ovista sisälle tekniseen tilaan. Puulämmitteisen talon teknisessä tilassa on puukattilan lisäksi varaaja ja paisunta-astia varaavan sähkölämmityksen tapaan, mikä kannattaa huomioida tilavarauksissa. Tekniseen tilaan kertyy usein sellaista tavaraa, jota ei siellä saisi säilyttää. Sinne saatetaan säilöä puhdistusaineita ja polttonesteitä tai sitä voidaan käyttää polkupyörävarastona. Sähkökeskuksen eteen pitää turvallisuussyistä varata 0,6 - 0,8 metrin hoitotila, joka on säilytettävä keskuksen edessä kaikissa tilanteissa. Myös muita teknisiä laitteita pitää päästä esteettä käyttämään ja hoitamaan.  Liittymisjohto, asunnon syöttöjohto Pientalojen ja rivitalojen sähkösuunnittelija on selvittänyt, millainen liittymisjohto tarvitaan jakeluverkkoyhtiön ja pientalon tai rivitalon välille. Pientalon tai rivitalon rakentaja voi itse valita, asentaako liittymisjohdon hänen valitsemansa sähköurakoitsija vai jakeluverkkoyhtiön valitsema urakoitsija. Tällöin on syytä selvittää se, kenen hallintaan ja hoitoon liittymisjohto tonttialueella ja sen ulkopuolella kuuluu. Jos esimerkiksi kaivuri kaivaa johdon tonttialueella poikki, ei jakeluverkkoyhtiö välttämättä tule korjaamaan sitä automaattisesti, vaan talon omistajan on hankittava korjaaja. Liittymisjohtoina käytetään nykyisin poikkeuksetta maakaapelia ainakin tonttien alueilla. Myös vapaaajan asuntojen liittymisjohdot on hyvä asentaa maakaapelina. Kaapelille kannattaa tonttialueella kaivaa ainakin puolen metrin syvyinen oja, jotta pensaita ja muita kasveja istutettaessa ei talon elintärkeää sähkönsyöttöä katkaista. Asennuta maakaapeli ensisijaisesti sähköurakointiliikkeellä, niin johto tulee varmasti asennettua asianmukaisesti. Jos teetät liittymisjohdon kaivu-, sijoitus- ja muut asennustyöt sähköurakoitsijalla, hän huolehtii myöskin sijoituspiirustusten tekemisestä. Mikäli jostakin syystä joudut itse kaivamaan kaapeliojan ja sijoittamaan kaapelin sinne, menettele seuraavasti:
Merkitse tonttikarttaan liittymisjohdon ja muidenkin maakaapelien reitit niin, että myöhemminkin maata kaivaessasi aina tiedät, missä liittymisjohto kulkee. Kun asunnon kuormitus kasvaa niin suureksi, että syöttöjohto ei riitä, joudutaan asentamaan kokonaan uusi johto. Kerrostaloissa ja rivitaloissa selvitetään taloyhtiön isännöitsijältä, voidaanko yksittäisen asunnon syöttöjohtoa suurentaa. Sama ongelmahan voi olla ajankohtainen myös taloyhtiön muissakin asunnoissa, jolloin yhtiö voi ehkä suunnitteluttaa ja teettää uudet nousujohdot ja asuntojen syöttöjohdot koko taloon. Pientalojen omistajat voivat joko itse tai sähköalan asiantuntijan avustuksella selvittää jakeluverkkoyhtiöltä, millä ehdoilla liittymisjohtoa voidaan suurentaa ja mitä suurentaminen maksaa. Nykyisten asuntojen tehot yksiöitä tai erittäin pieniä kaksioita lukuun ottamatta ovat niin suuria, että syöttöjohdoksi kannattaa valita kolmivaihejohto. Johdot sijoitetaan ensisijaisesti muualle kuin poistumisteille eli esimerkiksi porraskäytävät eivät sovi syöttöjohtojen reiteiksi. Johdotusvaihtoehdot ovat pinta-asennus, erilaiset kanava- ja lista-asennusratkaisut, uppoasennus putkiin tai rakenteisiin sekä roiloaminen kiviseinien uriin, josta kuvan esimerkki. Selvitä sähköammattilaisen avulla, mikä vaihtoehto parhaiten sopii taloosi. Vanhat seinä- tai kattorakenteet saattavat tuoda yllätyksiä. Pääkeskus ja alakeskukset Pääkeskus sijoitetaan pientalossa usein tekniseen tilaan ja kerrostaloasunnoissa eteiseen taikka kodinhoitohuoneeseen. Olipa pääkeskus missä tahansa, on tärkeää huoleh- tia, että sen eteen jää hoitotila. Hoitotilaa pitää varata keskuksen eteen 0,6-0,8 metriä keskuksen suuruudesta ja sijainnista riippuen. Sähkökeskuksen mitoituksen suunnittelee sähköalan ammattilainen, mutta rakennuttaja voi itse etukäteen miettiä ja vaikuttaa keskuksen valinnassa mm. seuraaviin asioihin:
Vanhoissa asunnoissa sähkökeskukset joudutaan uusimaan, kun sähkön käyttö on kasvanut niin suureksi, että kuormitus ylittää pääkeskuksen ja liittymän kuormituskyvyn, eikä sinne voida enää lisätä uusia komponentteja. Sen voi havaita mm. siitä, että pääkeskuksen sulakkeet toimivat usein ilman mitään varsinaista vikaa. Usein asuntoja remontoidaan osina: yhtenä vuonna uusitaan sähkökeskus syöttöjohtoineen ja toisena vuonna lisätään esimerkiksi pistorasioita. Joskus voidaan lisätä vanhan keskuksen viereen lisäkoteloita. Yleensä kuitenkin vanhentunut sähkökeskus on hyvä uusia kokonaan - uusi keskus mahtuu pieneen tilaan ja on siistin näköinen. Keskuksen uusiminen on edullista yleensä entiseen paikkaan, mikäli johdot voidaan suoraan liittää uuden keskuksen liittimiin. Jos lähtevät johdot joudutaan joko jatkamaan tai uusimaan, kannattaa harkita uuden keskuksen sijoittamista eri paikkaan. Tällöin keskus ehkä saadaan pois näkösältä ja voidaan asentaa valmiiksi ennen vanhan keskuksen purkua, eikä sähkön syöttö keskeydy remontinkaan aikana pitkäksi aikaa. Joissakin uusituissa asennuksissa tarvitaan vikavirtasuojakytkimiä. Ne voidaan sijoittaa sähkökeskukseen tai sen pistorasian läheisyyteen, jonka suojalaitteena vikavirtasuoja toimii. Vanhoissa asennuksissa joudutaan joissakin tapauksissa vikavirtasuojakytkin aina sijoittamaan pistorasian yhteyteen, kun vanhoista johdoista puuttuu suojajohdin. Ohessa kuva pistorasian yhteydessä olevasta vikavirtasuojakytkimestä. Isoissa asunnoissa voi olla tarpeen pienten alakeskusten asentaminen: esimerkiksi ulkoasennuksille, keittiölle ja pesutiloille omat keskuksensa. Suojalaitteet voi sijoittaa näihin keskuksiin, jolloin ne ovat lähempänä käyttöpaikkaa. Jos alakeskuksissa ei ole pääkykintä, josta keskuksen sähköt saa pois päältä, täytyy keskuksessa olla merkintä, keskuksen saa jännitteettömäksi. Johtotiet ja johdotukset Asennusreitit ovat sähköteknisten tilojen ohella asuinrakennuksen tärkeimpiä sähköjärjestelmien osia, joiden suunnitteluun, sijoitteluun ja toteutukseen on syytä paneutua etukäteen. Johdotukset on mahdollista tehdä useilla eri asennustavoilla ja useita vaihtoehtoisia reittejä pitkin:
Edellisessä kohdassa mainituissa asennusreiteissä asennukset tehdään usein pistoliitinjärjestelmällä, joka on helposti muunneltava ja täydennettävä. Pistoliitinjärjestelmä on kätevä asuntojen sähköverkossa, sillä se mahdollistaa kiinteää asennusjärjestelmää joustavamman muuntelu- ja täydennysmahdollisuuden. Pistoliitinjärjestelmä vähentää myös turvattomien, epämukavien ja usein rumasti näkyviin jäävien jatkojohtojen käyttöä. Varsinkin perusparannuksissa kiviseiniin voidaan roilota ura, johon johto asennetaan. Tämän jälkeen roilo peitetään tasoiteaineella ja pinta maalataan. Arvokkaiden vanhojen rakennusten johtoteitä ei voi tehdä mihin tahansa, vaan museovirasto tai taloyhtiön edustajat voivat vaatia niille erityisiä reittejä. Piikkaamis- ja roiloamistyöt saattavat esimerkiksi tuhota tai vahingoittaa arvokkaita koristemaalauksia, joita voi olla piilossa maalikerrosten alla. Todella vanhoista seinärakenteista kannattaa myös selvittää, kestävätkö ne piikkausta ja pitkiä vaakasuoria uria, ettei tule yllätyksiä. Sähköturvallisuussyistä suositellaan johdot asennettavaksi erityisiin asennusvyöhykkeisiin. Pistorasiat Sähkölaitteita liitetään asunnoissa sähköverkkoon joko kiinteästi, pistorasioilla tai kosketinkiskoilla. Tyypillisiä kiinteästi liitettäviä laitteita ovat liesi ja kiuas. Pistotulppaliitäntäisiä laitteita on kodeissa yleensä eniten ja ne ovat mitä moninaisimpia. Kosketinkiskoihin liitetään tavallisesti valaisimia. Tavallisesti kodeissa sähkölaitteet liitetään pistotulpalla pistorasioihin. Käytännössä ongelmaksi on muodostunut se, että pistorasioita on yleensä liian vähän. Vaikka pistorasioita olisi riittävästikin, saattavat ne käyttäjän kannalta olla väärissä tilanne on uusissakin asunnoissa, että enemmän tai vähemmän turvallisia jatkojohtoja on käytössä runsaasti. Mitään yksiselitteistä minimi- tai maksimimäärää ei pistorasioille ole missään määräyksissä asetettu. Kunkin käyttäjän pitäisi arvioida asuntonsa pistorasiamäärä omien tarpeidensa ja sähkönkäyttötapojensa mukaan. Lähtökohtana esimerkiksi keittiössä voisi pitää sitä, että kaikille keittiön pistotulppaliitäntäisille laitteille olisi varattuna pistorasiapiste niin, että tulppia ei tarvitsisi jatkuvasti irrotella. Jokaisen työpöydän päälle olisi hyvä varata vielä yksi "ylimääräinen" varapiste. Valmiit useita pistorasioita käsittävät listat ja kourut, joissa on yhteinen käyttökytkin, ovat käteviä esimerkiksi työpöytien päällä, koska laitteista voidaan kytkeä sähkö pois päältä irrottelematta pistotulppia. Tällaisiin voidaan liittää esimerkiksi monia keittiön pienkojeita: leivänpaahdin, kahvinkeitin, yleiskone, sähkögrilli, mehupuristin jne. Kylmälaitteita ei kuitenkaan ole järkevää liittää tällaisiin ryhmiin. Vastaavasti kodin työ- ja oleskelutiloissa valmiit pistorasialistat ovat käteviä, kun niihin voi liittää stereot, tv:n, kotitietokoneen, printterin. Monet eivät pidä siitä, että keittiössä, pesutiloissa ja kodinhoitohuoneissa pistorasiat on sijoitettu kohdevalaisimen kanssa samaan runkoon, vaan pitävät parempana kiinteästi erilleen asennettuja pistorasioita. Pistorasioiden tuleviin tarpeisiin kannattaa varautua asentamalla alunperin runsaasti "ylimääräisiä" pistorasioita sellaisiin paikkoihin, joissa ennalta arvioiden niitä yleisimmin tarvittaisiin. Pistorasioiden asentamiskustannukset ovat rakentamisvaiheessa minimaaliset verrattuna siihen, että niitä jälkikäteen lisättäisiin. Pistorasioiden valinnassa ja sijoituksessa kannattaa värien ja muotojen sopivuuden lisäksi kiinnittää huomiota niiden helppokäyttöisyyteen, puhdistettavuuteen, sijoitteluun ja sijoituskorkeuteen. Samojen peitelevyjen alle voidaan sijoittaa sekä sähkö- että antenni- ja puhelinpistorasiat. Pistorasioita saa nykyisin kauniisti muotoiltuina ja useina eri väreinä. Niin sanottuja tavallisia - suojamaadoittamattomia - pistorasioita ei enää saa asentaa uusiin asennuksiin. Korjaus- ja muutostöissä kannattaa muuttaa vähitellen asunnon kaikki pistorasiat maadoitetuiksi, jolloin asunnossa on käytössä vain yksi pistorasiajärjestelmä. Sähköammattilaiset osaavat neuvoa, kuinka lähellä vahanmalliset pistorasiat saavat sijaita uusia suojakosketin- eli suko-pistorasioita. Atk-laitteet olisi hyvä liittää suojajohdinjärjestelmäiseen sukopistorasiaan, koska silloin voidaan ehkäistä virhetoimintoja aiheuttavia häiriöitä. Tietokoneissa on komponentteja, jotka toimivat hyvin pienillä jännitteillä ja saattavat reagoida verkosta tuleviin häiriöjännitepiikkeihin. Suojajohtimellinen järjestelmä sukopistorasioineen tavallaan "kerää" häiriövirrat ja ohjaa ne hallitusti pois häiritsemästä herkkiä osia. Kodin vanhoihin asennuksiin voi yleensä helposti asennuttaa lisää muutamia kiinteitä pistorasioita niin, että ne eivät vielä aiheuta kuormituksen kasvua siinä määrin, että keskusta pitäisi laajentaa. Esimerkiksi vanhojen yksiosaisten pistorasioiden tilalle voidaan nykyisin vaihtaa kaksi- tai moniliitäntäisiä pistorasioita, jolloin laitteiden liittämispaikkojen määrä voidaan helposti moninkertaistaa. Tämä käykin päinsä, jos liitettävät laitteet ovat pienitehoisia ja jos sähkökes- kuksessa ja liittymisjohdossa on vielä kapasiteettia. Kotien pistorasiat ovat lapsisuojattuja malleja, joissa on kiinteät lapsisuojat. Vanhoihin pistorasioihin voi laittaa irrallisia muovisia niin sanottuja "poppakoskettimia" lapsisuojiksi. Löylyhuoneeseen ei saa asentaa pistorasioita. Pesutilojen kaikki pistorasiat varustetaan vikavirtasuojakytkimillä, elleivät ne ole pienoisjännitteisiä ja suojaerotusmuuntajalla varustettuja, kuten parranajoa varten tarkoitetut pistorasiat. Sähkönkäyttö on lisääntynyt myös ulkotiloissa sekä parvekkeilla ja terasseilla. Näihin tiloihin on turvallisuussyistä asennettava sukopistorasiat, jotka on suojattu vikavirtasuojakytkimillä. Pistorasioiden asennuskorkeuskin on vapaampaa, kun ne suojataan vikavirtasuojakytkimellä. Suomessa kannattaa kuitenkin huolehtia siitä, että pistorasiat eivät joudu talvella lumen alle. Jos parvekepistorasiaa käytetään säteilylämmittimen sähkön syöttöön, kannattaa ohjauslaitteeksi asennuttaa 0-120 minuutin ajastin tai "Vahti-Jussi", niin sähkölasku ei tuota yllätyksiä. Alla one esitelty erilaisia pistorasioita Kosketinkiskot Muualla kuin kodeissa on yleistynyt kosketinkiskojen käyttö, mikä mahdollistaa joustavan ja täydennettävän sähkön käytön. Kosketinkisko on ikään kuin venytetty suojamaadoitettu pistorasia, jota voidaan mainiosti käyttää myös kodeissa. Yleisimmin kosketinkiskoja käytetään asunnoissa joustavan ja muunneltavan valaistuksen toteutuksessa, mutta on kosketinkiskojärjestelmiä, jotka soveltuvat myös pienkojeiden virransyöttöön. Kosketinkiskoja voidaan asentaa seinille ja kattoihin niin pinta- kuin uppoasennuksina. Niitä saa ainakin kolmena eri värisävynä. Kosketinkiskojen virranottolaitteet ovat matalia, joten esteettisestikin ne soveltuvat kotona käytettäväksi. Asunnon käyttäjä pystyy varsin yksinkertaisesti itsekin liittämään virranottolaitteen kosketinkiskoon, mikä lisää esimerkiksi valaistuksen joustavaa muuntelumahdollisuutta ja täydennettävyyttä. |
||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||
etusivulle
tulosta
sivun
alkuun