Ajankohtaista
 STEK-info
 Sähköturvallisuus
 Sähkö ja rakentaminen
 Sähkö ja ympäristö
 Koulutus ja julkaisut
 Avustukset
 Palaute
 Haku
 Ohjeet
 Ylläpito
 Kysy sähköstä

Sähkö- ja elektroniikkaromu


SÄHKÖ- JA ELEKTRONIIKKAROMUDIREKTIIVI

Johdanto

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuotanto on yksi nopeimmin
kasvavista teollisuuden aloista länsimaissa. Sekä tekninen innovaatio että markkinoiden laajentuminen kiihdyttävät laitteiden vaihtoa. Uusien sähkö- ja elektroniikkalaitesovellusten määrä kasvaa huomattavasti. On tuskin olemassa elämänaloja, joilla sähkö- ja elektroniikkalaitteita ei käytettäisi. Tällainen kehitys lisää merkittävästi sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (WEEE) määrää. Ensimmäisiä tietokoneita käytettiin 1960-luvulla noin 10 vuotta, nykyisin tietokoneita käytetään keskimäärin 4,3 vuotta ja innovaatisimpia tuotteita nyt jo alle 2 vuotta. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromuvirta koostuu erilaisista materiaaleista ja komponenteista. Kun lisäksi jatkuvasti kehitetään uusia materiaaleja ja kemikaaleja, joilla on vaikutuksia ympäristöön, sähkö- ja elektroniikkalaiteromun aiheuttamat ongelmat lisääntyvät. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromu eroaa yhdyskuntajätteestä monin tavoin:
Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrä kasvaa huolestuttavan nopeasti. Vuonna 1998 sähkö- ja elektroniikkalaiteromua syntyi 6 miljoonaa tonnia (4 % yhdyskuntajätteestä). Romun määrän ennustetaan kasvavan vähintään 3-5 % vuosittain. Viiden vuoden kuluttua sähkö- ja elektroniikkalaiteromua syntyy siis 16-28 % enemmän kuin nyt, ja 12 vuodessa jätteen määrä kaksinkertaistuu. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrä lisääntyy noin kolme kertaa nopeammin kuin yhdyskuntajätteen määrä keskimäärin Sisältämiensä vaarallisten aineiden vuoksi sähkö- ja elektroniikkalaitteet aiheuttavat huomattavia ympäristöongelmia jätehuoltovaiheessa, jos romua ei esikäsitellä asianmukaisesti. Koska yli 90 % sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta viedään kaatopaikalle, poltetaan tai hyödynnetään ilman esikäsittelyä, merkittävä osa yhdyskuntajätteen sisältämistä epäpuhtauksista on peräisin sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta. Pilotsammlung von Elektroaltgeräten in Bregenz -tutkimuksen mukaan 95 % Itävallassa syntyvästä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta käsitellään joko tavallisen yhdyskuntajätteen mukana tai otetaan metallinkierrätysprosessiin ilman minkäänlaista esikäsittelyä. * Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuotannosta johtuva ympäristökuormitus (“ekologinen kuormitus”) on huomattavasti suurempi kuin muiden yhdyskuntajätteeseen sisältyvien
materiaalien aiheuttama ympäristökuormitus. Tämän vuoksi sähkö- ja elektroniikkalaiteromun tehokkaampi kierrättäminen säästäisi merkittävästi resursseja, erityisesti energiaa. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoon liittyvien ympäristöongelmien vuoksi jäsenvaltiot ovat alkaneet laatia tämän alan kansallista lainsäädäntöä. Alankomaissa, Tanskassa, Ruotsissa, Itävallassa, Belgiassa ja Italiassa on jo annettu alan lainsäädäntöä.
Suomessa ja Saksassa näin odotetaan tapahtuvan lähiaikoina. Ne
jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä laatineet kansallista lainsäädäntöä, ovat ilmaisseet useissa tätä aloitetta edeltävissä kuulemistilaisuuksissa huolensa sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevan yhtenäisen lainsäädännön puuttumisesta Euroopassa. Sisämarkkinoilla sähkö- ja elektroniikkalaiteromun aiheuttamien ongelmien käsitteleminen kansallisella tasolla aiheuttaa useita ongelmia:
  • Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoon liittyvien kansallisten politiikkojen erot heikentävät kansallisten kierrätyspolitiikkojen tehokkuutta, koska sähkö- ja elektroniikkalaiteromua kuljetetaan todennäköisesti valtionrajojen yli alueille, joissa jätehuoltojärjestelmät ovat edullisempia.

  • Tuottajan vastuuta koskevan periaatteen noudattaminen eri tavoin eri maissa aiheuttaa huomattavia eroja taloudellisten toimijoiden taloudellisiin rasitteisiin.

  • Tiettyjen aineiden käytön lopettamista koskevien kansallisten vaatimusten eroilla voisi olla vaikutuksia sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kauppaan.


Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun nykyiseen esikäsittelyyn ja käsittelyyn liittyvien ympäristöongelmien ratkaisemiseksi asianmukaisesti pidetään tarpeellisena yhteisön tason toimenpiteitä, joiden tavoitteena on ensisijaisesti ehkäistä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun syntyminen, toiseksi käyttää uudelleen, kierrättää tai muilla tavoin hyödyntää kyseistä
romua ja kolmanneksi minimoida ympäristöön kohdistuvat riskit ja
vaikutukset, jotka liittyvät sähkö- ja elektroniikkalaiteromun
esikäsittelyyn ja käsittelyyn. Lisäksi tämän aloitteen tavoitteena on myötävaikuttaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoa koskevien kansallisten toimenpiteiden yhdenmukaistamiseen, jotta voitaisiin varmistaa sisämarkkinoiden toiminta. Näitä toimenpiteitä ehdotetaan kahdessa erillisessä direktiivissä. Ensimmäinen – ehdotus sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevaksi direktiiviksi – koskee jätehuoltoa ja perustuu EY:n perustamissopimuksen 175 artiklaan. Toisella direktiivillä pyritään yhdenmukaistamaan kansallisia toimenpiteitä, jotka koskevat tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa, ja se perustuu EY:n perustamissopimuksen 95 artiklaan. Näitä kahta direktiiviä täydennetään myöhemmin tänä vuonna kolmannella ehdotuksella, joka koskee sähkö- ja elektroniikkalaitteiden
suunnittelua ja valmistusta.

Sähkö- jaelektroniikkalaiteromun kierrätys

Yksi ehdotuksen päätavoitteista on lisätä sähkö- ja
elektroniikkalaiteromun kierrätystä. Yleisesti ottaen kierrätyksen
lisääminen säästää resursseja ja pienentää käsittelykapasiteetin tarvetta, etenkin kaatopaikkojen tarvetta. Myönteisistä vaikutuksista huolimatta jätteiden hyödyntämisprosessi voi kuitenkin lisätä ympäristön pilaantumista, jos jätettä ei esikäsitellä asianmukaisesti. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromu sisältää halogenoituja muoveja, ja sen sisältämän metallin kierrätyksessä syntyy sekä dioksiineja että furaaneja. Sähkö-
ja elektroniikkalaiteromun sisältämät halogenoidut aineet, erityisesti bromatut palonestoaineet, aiheuttavat ongelmia myös muovien kierrätykseen kuuluvan muovien sulakepuristusprosessin aikana. Koska prosessissa voi muodostua dioksiineja ja furaaneja, kierrättäjät kieltäytyvät usein käsittelemästä sähkö- ja elektroniikkalaiteromussa olevia muoveja, jotka sisältävät palonestoaineita. Koska palonestoaineita sisältäviä muoveja
ei merkitä asianmukaisesti, ja palonestoaineita sisältävä muovi on sen vuoksi vaikea erottaa tavallisesta muovista, useimmat kierrättäjät eivät käsittele minkäänlaista sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sisältämää muovia.

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätyksen ympäristöongelmat eivät aiheudu pelkästään halogenoiduista aineista. Raskasmetalleja, esimerkiksi lyijyä ja kadmiumia, sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätyksessä vapautuu lisäksi vaarallisia päästöjä ilmaan. Näitä päästöjä voitaisiin vähentää huomattavasti korvaamalla kyseiset materiaalit vähemmän ympäristöä pilaavilla aineilla uusissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa sekä esikäsittelemällä sähkö- ja elektroniikkalaiteromu asianmukaisesti. Lisäksi esikäsittelemättömän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sisältämät raskasmetallit ja halogenoidut aineet aiheuttavat ongelmia murskauksen aikana. Koska sähkö- ja elektroniikkalaiteromu murskataan useimmiten purkamatta, vaaralliset aineet, kuten kondensaattorien sisältämät PCB-yhdisteet, voivat levitä hyödynnettävään metalliin ja murskausjätteeseen.

Tuottajan vastuuta koskeva periaate

Saastuttaja maksaa -periaatteesta säädetään EY-sopimuksen 174
artiklassa. Tämän periaatteen ideana on asettaa ympäristön pilaantumisesta vastuuseen ne henkilöt, joilla on mahdollisuus parantaa tilannetta. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajat suunnittelevat tuotteet, määrittelevät niiden ominaisuudet ja valitsevat niiden materiaalit. Ainoastaan tuottajat voivat kehittää tuotteittensa suunnittelua ja valmistusta sen varmistamiseksi, että tuotteitten elinkaari on mahdollisimman pitkä ja että käytöstä poistettu tuote voidaan hyödyntää tai käsitellä mahdollisimman hyvin. Tällä hetkellä ei juurikaan ole taloudellisia houkuttimia sen varmistamiseksi, että tuottaja ottaisi jätehuollon, ja etenkin kierrätyksen, huomioon tuotteen suunnitteluvaiheessa. Tällaisessa tilanteessa tuottajat, jotka ovat investoineet “kierrätykseen tähtäävään suunnitteluun”, valittavat tätä toimintaa tukevien taloudellisten houkuttimien puutetta. Tämän vuoksi vaarana on tällaisen toiminnan loppuminen. Näin ollen sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevassa ehdotuksessa pyritään laajentamaan tuottajien perinteistä roolia
asettamalla heidät vastuuseen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden
jätehuollosta myös niiden elinkaaren päätepisteessä. Yhteyden luominen tuottajien ja jätehuollon välille parantaa tuotesuunnittelua siten, että tuotteiden kierrätys ja käsittely on helpompaa siinä vaiheessa, kun ne poistetaan käytöstä. Erikoistuneet kierrättäjät vahvistavat, että parempi
suunnittelu vaikuttaa käytännössä huomattavasti sähkö- ja
elektroniikkalaitteiden kierrättämiseen. Jotta voitaisiin vähentää ennen tämän lainsäädännön voimaantuloa markkinoille saatetuista tuotteista syntyneen jätteen huollosta tuottajille aiheutuvia kustannuksia, tuottajille myönnetään viiden vuoden siirtymäkausi direktiivin voimaantulosta laskien. Vaikka tämä siirtymäkausi on useimmilla elektroniikkateollisuuden aloilla riittävä, pidempään kestävien tuotteiden tuottajat saattavat tarvita lisäapua selviytyäkseen aikaisemmin markkinoille saatetuista tuotteista syntyneen jätteen huollosta. Tästä syystä jäsenvaltiot voivat sallia, että tuottajat kattavat nämä
kustannukset sisällyttämällä ne näkyvänä kiinteänä osuutena uusien tuotteiden hintaan, tämän kuitenkaan rajoittamatta yhteisön
kilpailulainsäädännön soveltamista. Tuottajan ja käyttäjän on sovittava muiden kuin kotitalouksien käytössä olevien sähkö- ja
elektroniikkalaitteiden jätehuollon rahoittamisesta laitteiden oston yhteydessä. Tämä on liike-elämän vakiintuneen käytännön mukaista.

2000/0158 (COD) Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
– ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja
erityisesti sen 175 artiklan, ottavat huomioon komission ehdotuksen, ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon
– ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon toimivat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti Euroopan parlamentin lausunto, .. .. … ,neuvoston yhteinen kanta.. . .. ja Euroopan parlamentin päätös.. .. …. . ….. sekä katsovat seuraavaa:
  • Yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteina on erityisesti
    ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen, ihmisten terveyden suojelu ja luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö. Politiikka perustuu periaatteille, joiden mukaan on toteutettava ehkäiseviä toimia, ympäristövahinkoja olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava.
  • Ympäristöalan ja kestävän kehityksen politiikkaa ja toimintaa koskevassa yhteisön ohjelmassa (viides ympäristöohjelma) [73] todetaan, että kestävän kehityksen tukemiseksi tarvitaan merkittäviä muutoksia kehityksen, tuotannon, kulutuksen ja käyttäytymisen nykyisiin malleihin, ja siinä kehotetaan muun muassa vähentämään luonnonvarojen tuhlaamista ja ehkäisemään saastumista. Ohjelmassa mainitaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromu (WEEE) yhtenä sääntelyä edellyttävistä aloista, jotta voitaisiin soveltaa jätteen ennaltaehkäisyn, hyödyntämisen ja turvallisen käsittelyn periaatteita. [73]

  • EYVL C 138, 17.5.1993, s. 5. Yhteisön jätehuoltostrategian tarkastelusta 30 päivänä heinäkuuta 1996 annetussa komission tiedonannossa [74] todetaan, että kun jätteen syntymistä ei voida välttää, jätteestä saatavat aineet on käytettävä uudelleen ja energiasisältö hyödynnettävä. [74] KOM(1996) 399 lopullinen,
    30.7.1996.
  • Yhteisön jätehuoltostrategiasta 24 päivänä helmikuuta 1997 antamassaan päätös-lauselmassa [75] neuvosto kehotti komissiota laatimaan niin pian kuin mahdollista suunnitelmat jatkotoimista keskeisiä jätevirtoja, mukaan lukien sähkö- ja elektroniikkalaiteromu, koskevan ohjelman hankkeille. [75] EYVL C 76, 11.3.1997, s. 1.

  • Euroopan parlamentti kehotti komissiota 14 päivänä marraskuuta 1996 antamassaan päätöslauselmassaan [76] tekemään ehdotuksia direktiiveiksi, jotka koskevat ensisijaisia jätevirtoja, mukaan lukien sähköiset ja elektroniset jätteet, ja perustamaan tällaiset ehdotukset tuottajan vastuun periaatteelle. Samassa päätöslauselmassa Euroopan parlamentti kehotti neuvostoa ja komissiota tekemään ehdotuksia toimista, joilla pyritään vähentämään jätteiden määrää. [76] EYVL C 362, 2.12.1996,
    s. 241.

  • Jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetussa neuvoston
    direktiivissä 75/442/ETY [77], sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 96/350/EY [78], säädetään, että erityisdirektiiveillä voidaan antaa tiettyjä tapauksia koskevia erityissäännöksiä tai täydentää jätelajien käsittelyä koskevan perusdirektiivin säännöksiä. [77] EYVL L 194, 25.7.1975, s. 39.[78] EYVL L 135, 6.6.1996, s. 32.

  • Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrä yhteisössä lisääntyy
    nopeasti, vaarallisten komponenttien määrä sähkö- ja
    elektroniikkalaitteissa aiheuttaa vakavaa huolta jätehuoltovaiheessa eikä sähkö- ja elektroniikkalaitteita kierrätetä riittävästi.
  • Tavoitetta sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuollon parantamisesta ei voida saavuttaa tehokkaasti, jos jäsenvaltiot toimivat erikseen. Erityisesti tuottajan vastuuta koskevan periaatteen noudattaminen eri lailla eri maissa aiheuttaa huomattavia eroja taloudellisten toimijoiden taloudellisiin rasitteisiin. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoon liittyvien kansallisten politiikkojen erot heikentävät kansallisten kierrätys-politiikkojen tehokkuutta.
  • Direktiivin säännöksiä olisi
    sovellettava tuotteisiin ja tuottajiin myyntitavasta riippumatta, etäkauppa ja sähköinen kauppa mukaan lukien.
  • Tähän direktiiviin olisi sisällytettävä kaikki kuluttajien käyttämät sähkö- ja elektroniikkalaitteet sekä sellaiset ammattikäyttöön tarkoitetut sähkö- ja elektroniikkalaitteet, jotka voisivat päätyä yhdyskuntajätteisiin. Tätä direktiiviä olisi sovellettava sanotun rajoittamatta yhteisön lainsäädännön turvallisuus- ja
    terveysvaatimuksia sekä erityisesti yhteisön jätehuoltoa koskevan
    lainsäädännön ja vaarallisia aineita [79] sisältävistä paristoista ja akuista 18 päivänä maaliskuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/157/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/101/EY [80], soveltamista. [79] EYVL L 78, 26.3.1991, s. 38. [80] EYVL L 1, 5.1.1999, s. 1.
  • On tarpeen laatia mahdollisimman nopeasti säännökset sähkö- ja elektroniikkalaitteiden suunnittelusta ja valmistuksesta, jotta voidaan minimoida laitteiden vaikutus ympäristöön niiden elinkaaren aikana. Sähkö- ja elektroniikkalaitteita koskevien direktiivien yhdenmukaisuuden
    varmistamiseksi säännökset olisi laadittava teknistä yhdenmukaistamista ja standardointia koskevasta uudesta lähestymistavasta 7 päivänä toukokuuta 1985 annetun neuvoston päätöslauselman [81] periaatteiden mukaisesti. [81] EYVL C 136, 4.6.1985, s. 1.
  • Erillinen keräys on edellytys sille, että varmistetaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun erityinen esikäsittely ja kierrätys ja saavutetaan ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelun haluttu taso yhteisössä. Kuluttajien on aktiivisesti vaikutettava keräyksen onnistumiseen, ja heitä pitäisi rohkaista palauttamaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromu. Tätä varten olisi huolehdittava käytännön
    järjestelyistä sähkö- ja elektroniikkaromun palauttamiseksi, muun muassa järjestämällä yleisiä keräyspisteitä, joihin kotitaloudet voisivat palauttaa laitteensa maksutta.
  • Kotitalouksien käyttämien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keräykselle olisi vahvistettava tavoite, jotta voitaisiin saavuttaa suojelun haluttu taso ja yhdenmukaiset ympäristötavoitteet yhteisössä ja erityisesti varmistaa, että jäsenvaltiot pyrkivät luomaan tehokkaita keräysjärjestelmiä.
  • Sähkö- ja
    elektroniikkalaiteromun erityinen esikäsittely on välttämätöntä, jotta voitaisiin välttää epäpuhtauksien leviäminen kierrätettävään materiaaliin tai jätevirtaan, ja se on tehokkain tapa varmistaa, että yhteisössä toimitaan ympäristön suojelun halutun tason mukaisesti. Kierrätysjärjestelmissä olisi noudatettava tiettyjä vähimmäisvaatimuksia, jotta estettäisiin sähkö- ja elektroniikkalaiteromun esikäsittelyyn liittyvät kielteiset ympäristövaikutukset.
  • Hyödyntämisen, erityisesti uudelleenkäytön ja kierrätyksen, olisi oltava mahdollisimman laajamittaista, ja tuottajia olisi rohkaistava käyttämään kierrätettyä materiaalia uusissa laitteissa.
  • Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huollon ja rahoituksen pääperiaatteet on määriteltävä yhteisön tasolla ja rahoitusjärjestelmien avulla on vaikutettava siihen, että keräysaste on korkea ja noudatetaan tuottajan vastuuta koskevaa periaatetta. Jotta tuottajan vastuuta koskevasta periaatteesta saataisiin hyötyä mahdollisimman tehokkaasti, tuottajia olisi rohkaistava huolehtimaan velvollisuudestaan yksilöllisesti sillä edellytyksellä, että ne osallistuvat niiden tuotteiden jätehuollon rahoittamiseen, jotka on saatettu markkinoille ennen tässä direktiivissä säädetyn rahoitusvelvoitteen voimaantuloa.
  • Kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden käyttäjillä olisi oltava mahdollisuus palauttaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromu maksutta. Tuottajien olisi sen vuoksi
    rahoitettava sähkö- ja elektroniikkalaiteromun esikäsittely, hyödyntäminen ja käsittely. Jotta voitaisiin vähentää ennen tämän direktiivin voimaantuloa markkinoille saatetuista tuotteista syntyneen jätteen (“vanhan jätteen”) huollosta tuottajille aiheutuvia kustannuksia, olisi säädettävä siirtymäkaudesta. Vanhan jätteen huoltoa koskevan rahoitusvastuun olisi kuuluttava kaikille tämänhetkisille tuottajille, ja siitä olisi huolehdittava joko erillisten tai yhteisten järjestelmien avulla. Yhteiset järjestelmät olisi toteutettava niin, että kapealla alalla toimivat ja pienet tuottajat, maahantuojat ja uudet tuottajat eivät jää niiden ulkopuolelle.
  • Käyttäjille suunnattu tiedotus keräysjärjestelmistä ja niiden merkityksestä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huollossa on ehdoton edellytys sähkö- ja elektroniikkajätteiden keräyksen onnistumiselle.
    Käyttäjille annettaviin tietoihin kuuluvat myös sellaisten sähkö- ja elektroniikkalaitteiden asianmukaiset merkinnät, jotka voisivat vahingossa päätyä roskakoreihin tai muuhun samanlaiseen yhdyskuntajätteiden keräykseen.
  • Tiedot, joita tuottajat antavat esikäsittelylaitoksille, ovat tärkeitä, sillä ne helpottavat sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoa ja erityisesti sen esikäsittelyä.
  • Tiedot yhteisössä
    markkinoille saatettujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden lukumääristä ja painosta sekä kerättyjen ja kierrätettyjen sähkö- ja elektroniikkajätteiden määristä ovat tarpeen keräysjärjestelmien onnistumisen seuraamiseksi.

  • Koska tämän direktiivin täytäntöönpanemisen edellyttämät toimenpiteet ovat menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [82] 2 artiklassa tarkoitettuja laajakantoisia toimenpiteitä, olisi niistä
    päätettävä kyseisen päätöksen 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen, [82] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla Tavoitteet
Tämän direktiivin ensisijaisena tavoitteena on sähkö- ja
elektroniikkalaiteromun syntymisen ennaltaehkäisy ja lisäksi romun
uudelleenkäyttö, kierrätys ja muut hyödyntämistavat, jotta voitaisiin vähentää jätteen käsittelyä. Direktiivillä pyritään myös tehostamaan kaikkien taloudellisten toimijoiden, erityisesti sähkö- ja elektroniikkaromun esikäsittelyyn osallistuvien toimijoiden ympäristönsuojelutoimia sähkö- ja elektroniikkalaitteitten elinkaaren aikana.

2 artikla Soveltamisala
1. Tätä direktiiviä sovelletaan sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin, jotka kuuluvat liitteen 1A ryhmiin.
2. Liitteen 1A ryhmiin 8, 9 ja 10 kuuluviin sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin ei sovelleta 4 artiklan 1, 3, 4 ja 5 kohtaa eikä 7 ja 9 artiklaa.
3. Tätä direktiiviä sovelletaan sanotun rajoittamatta yhteisön lainsäädännön turvallisuus- ja terveysvaatimusten sekä erityisesti yhteisön jätehuoltoa koskevan lainsäädännön soveltamista.

3 artikla Määritelmät
Tässä direktiivissä:
a) ‘Sähkö- ja elektroniikkalaitteilla’ tarkoitetaan laitteita, jotka tarvitsevat sähkövirtaa tai sähkömagneettisia kenttiä toimiakseen kunnolla, sekä laitteita, joita käytetään kyseisten virtojen ja kenttien tuottamiseen, siirtämiseen ja mittaamiseen, ja jotka kuuluvat liitteessä IA lueteltuihin ryhmiin ja on suunniteltu käytettäväksi enintään 1000 voltin
vaihtojännitteellä ja enintään 1500 voltin tasajännitteellä. b) ‘Sähkö- ja elektroniikkalaiteromulla’ tarkoitetaan sähkö- ja elektroniikkalaitteita, jotka ovat direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a kohdassa tarkoitettuja jätteitä mukaan lukien kaikki komponentit, osakokoonpanot ja kuluvat materiaalit, jotka ovat osa tuotetta silloin, kun se poistetaan käytöstä.
c) ‘Ennaltaehkäisyllä’ tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sekä niiden sisältämien materiaalien ja aineiden määrän ja ympäristöhaittojen vähentäminen.
d) ‘Uudelleenkäytöllä’ tarkoitetaan kaikkia toimia, joissa sähkö- ja elektroniikkalaiteromua käytetään samaan tarkoitukseen kuin mihin ne alun perin tarkoitettiin. Uudelleenkäyttö sisältää keräyspisteisiin, jakelijoille, kierrättäjille ja valmistajille palautetun sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jatketun käytön.
e) ‘Kierrätyksellä’ tarkoitetaan jätemateriaalien jälleenkäsittelyä tuotantoprosessissa alkuperäiseen tarkoitukseen tai muihin tarkoituksiin lukuun ottamatta energian hyödyntämistä. f) ‘Energian hyödyntämisellä’ tarkoitetaan palavien jätteiden käyttöä energian tuottamiseen polttamalla niitä suoraan muiden jätteiden kanssa tai erikseen kuitenkin siten, että lämpö hyödynnetään.
g) ‘Hyödyntämisellä’ tarkoitetaan tällä alalla sovellettavia toimia, joista säädetään direktiivin 75/442/ETY liitteessä II
B.
h) ‘Käsittelyllä’ tarkoitetaan tällä alalla sovellettavia toimia, joista säädetään direktiivin 75/442/ETY liitteessä II A. i) ‘Esikäsittelyllä’ tarkoitetaan kaikkea toimintaa sen jälkeen, kun sähkö- ja elektroniikkalaitteet on toimitettu laitokseen puhdistusta, purkamista, murskaamista, hyödyntämistä tai käsittelyä varten, sekä kaikkea muuta sähkö- ja elektroniikkalaitteiden hyödyntämiseksi ja/tai käsittelemiseksi
toteutettuja toimia.
j) ‘Tuottajalla’ tarkoitetaan kaikkia niitä, jotka
i) valmistavat ja myyvät sähkö- ja elektroniikkalaitteita omalla
tuotemerkillään myyntitavasta riippumatta, etäkauppa ja sähköinen kauppa mukaan lukien; tai
ii) myyvät uudelleen muiden toimittajien tuottamia
laitteistoja omalla tuotemerkillään myyntitavasta riippumatta, etäkauppa ja sähköinen kauppa mukaan lukien; taikka iii) ammattimaisesti tuovat sähkö- ja elektroniikkalaitteita johonkin jäsenmaahan myyntitavasta riippumatta, etäkauppa ja sähköinen kauppa mukaan lukien.
k) ‘Jakelijalla’ tarkoitetaan kaikkia niitä, jotka tarjoavat tuotteita kaupallisesti tuotteiden käyttäjille. l) ‘Kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromulla’
tarkoitetaan kotitalouksista peräisin olevaa sähkö- ja
elektroniikkalaiteromua sekä kaupasta, teollisuudesta, laitoksista tai muualta peräisin olevaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromua, joka laatunsa ja määränsä osalta on samankaltaista kuin kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromu.
m) ‘Vaarallisilla aineilla tai valmisteilla’ tarkoitetaan kaikkia aineita ja valmisteita, joita on pidettävä vaarallisena neuvoston direktiivin 67/548/ETY [83] tai Euroopan parlamentin
ja neuvoston direktiivin 1999/45/EY [84] mukaisesti. [83] EYVL L 196, 16.8.1967, s. 1. [84] EYVL L 200, 30.7.1999, s. 1.

4 artikla Erillinen keräys

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perustetaan järjestelmät,
joiden avulla loppukäyttäjät ja jakelijat voivat palauttaa kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun maksutta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että keräyspisteitä on käytettävissä riittävästi väestötiheyteen nähden ja niihin on helppo päästä.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimittaessaan uuden tuotteen jakelijat tarjoutuvat ottamaan kotitalouksilta takaisin maksutta samanlaisen sähkö- ja elektroniikkalaitteen edellyttäen, että laitteessa ei ole saastuttavia aineita mukaan lukien radioaktiiviset ja biologiset saasteet.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat huolehtivat muiden käyttäjien kuin kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräyksestä. Tuottajien on voitava vapaaehtoisesti perustaa ja pitää toiminnassa kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun vastaanottopisteitä.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki kerätty sähkö- ja elektroniikkalaiteromu siirretään valtuutettuihin esikäsittelylaitoksiin. Erikseen kerätyn sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräys ja kuljetus on toteutettava tavalla, joka varmistaa mahdollisesti uudelleen käytettävien ja/tai kierrätettävien komponenttien tai kokonaisten laitteiden sopivuuden uudelleenkäyttöön ja/tai kierrätykseen.
5. Jäsenvaltioiden on pyrittävä saavuttamaan viimeistään 31 päivään joulukuuta 2005 mennessä erilliselle keräykselle asetettu vähimmäistavoite, joka on keskimäärin neljä kilogrammaa kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromua asukasta kohden vuodessa. Niin pian kuin on mahdollista 11 artiklassa edellytettyjen tietojen perusteella asettaa kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keräystavoite prosenttiosuutena kotitalouksille myytyjen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden määrästä, Euroopan parlamentti ja neuvosto asettavat kyseiset pakolliset tavoitteet komission esityksestä ja
jäsenvaltioissa saadut tekniset ja taloudelliset kokemukset huomioon ottaen.

5 artikla Esikäsittely
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat perustavat
järjestelmiä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun esikäsittelyä varten. Direktiivin 75/442/ETY 4 artiklan mukaisuuden varmistamiseksi, esikäsittelyn on sisällettävä vähintään kaikkien nesteiden poisto ja selektiivinen esikäsittely liitteen II mukaisesti edellyttäen, että esikäsittely ei estä komponenttien tai kokonaisten laitteiden uudelleenkäyttöä ja kierrätystä.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että esikäsittelytoimia toteuttavat laitokset ja yritykset hankkivat luvan toimivaltaisilta viranomaisilta direktiivin 75/442/ETY 9 ja 10 artiklan mukaisesti. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun hyödyntäminen voidaan vapauttaa direktiivin 75/442/ETY 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista lupavaatimuksista, jos toimivaltaiset viranomaiset suorittavat tarkastuksen ennen rekisteröintiä. Tarkastuksessa on varmistettava:
a) esikäsiteltävän jätteen tyyppi ja määrä,
b) yleiset tekniset vaatimukset, joita on noudatettava, ja
c) turvatoimet.
Tarkastus on tehtävä kerran vuodessa ja jäsenvaltioiden on
lähetettävä tulokset komissiolle.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki esikäsittelytoimia suorittavat laitokset ja yritykset varastoivat ja esikäsittelevät sähkö- ja elektroniikkalaiteromun liitteessä III määriteltyjen teknisten vaatimusten mukaisesti.
4. Jäsenvaltioiden onvarmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetussa luvassa luetellaan kaikki ehdot, jotka ovat tarpeen 1 ja 3 kohdan sekä 6 artiklan vaatimusten noudattamiseksi.
5. Esikäsittelytoimet voidaan toteuttaa myös kyseisen jäsenvaltion tai yhteisön ulkopuolella edellyttäen, että sähkö- ja elektroniikkalaiteromun siirrossa noudatetaan neuvoston asetusta (ETY) 259/93 [85]. [85] EYVL L 30, 6.2.1993, s. 1.

6 artikla Hyödyntäminen
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat perustavat järjestelmiä erikseen kerätyn sähkö- ja elektroniikkalaiteromun hyödyntämiseksi tämän direktiivin mukaisesti.
2. Jäsenvaltioiden onvarmistettava, että tuottajat täyttävät seuraavat erikseen kerätyn romun tavoitteet viimeistään 31 päivään joulukuuta 2005 mennessä:
a) Sähkö- ja elektroniikkalaitteet, jotka kuuluvat liitteen I A ryhmään 1 (suuret kodinkoneet): hyödynnettävien materiaalien osuuden on oltava vähintään 80 prosenttia keskimääräisestä laitekohtaisesta painosta ja uudelleen käytettävien tai kierrätettävien komponenttien, materiaalien ja aineiden
osuuden on oltava vähintään 75 prosenttia keskimääräisestä laitekohtaisesta painosta.
b) Sähkö- ja elektroniikkalaitteet, jotka kuuluvat liitteen I A
ryhmiin 2, 4, 6 ja 7, lukuun ottamatta laitteita, jotka sisältävät
katodisädeputkia: hyödynnettävien materiaalien osuuden on oltava vähintään 60 prosenttia laitteiden painosta ja uudelleen käytettävien tai kierrätettävien komponenttien, materiaalien ja aineiden osuuden on oltava vähintään 50 prosenttia laitteiden painosta.
c) Sähkö- ja elektroniikkalaitteet, jotka kuuluvat liitteen I A ryhmään 3, lukuun ottamatta laitteita, jotka sisältävät katodisädeputkia: hyödynnettävien materiaalien osuuden on oltava vähintään 75 prosenttia laitteiden painosta ja uudelleen käytettävien tai kierrätettävien komponenttien, materiaalien
ja aineiden osuuden on oltava vähintään 65 prosenttia laitteiden painosta.
d) Kaasupurkauslamput: uudelleen käytettävien tai kierrätettävien
komponenttien, materiaalien ja aineiden osuuden on oltava vähintään 80 prosenttia lamppujen painosta. e) Katodisädeputkia sisältävät sähkö- ja elektroniikkalaitteet: hyödyntämisen osuuden on oltava vähintään 75 prosenttia keskimääräisestä laitekohtaisesta painosta ja uudelleen käytettävien tai kierrätettävien komponenttien, materiaalien ja aineiden
osuuden on oltava vähintään 70 prosenttia keskimääräisestä laitekohtaisesta painosta.
3. Yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan valvotaan, että
jäsenvaltiot noudattavat tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja
tavoitteita, annetaan 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen viimeistään 31 päivään joulukuuta 2004 mennessä.
4. Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat komission esityksestä tavoitteet hyödyntämistä, uudelleenkäyttöä ja kierrättämistä varten vuodesta 2008 eteenpäin.

7 artikla Kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun
huollon rahoittaminen


1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kotitaloudet voivat palauttaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun 4 artiklan
mukaisesti maksutta.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viiden
vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta tuottajat rahoittavat kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräyksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustetuissa keräyspisteissä sekä sen esikäsittelyn, hyödyntämisen ja ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavan käsittelyn.
3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu rahoitus voidaan hankkia joko yhteisten tai erillisten järjestelmien avulla. Yhteisten järjestelmien valinneiden tuottajien ja erillisten järjestelmien valinneiden tuottajien välillä ei saa olla syrjintää. Velvollisuus rahoittaa ennen 2 kohdassa (“vanha jäte”)
tarkoitettua päivämäärää markkinoille saatetuista tuotteista aiheutuvan jätteen huolto kuuluu kaikille tämänhetkisille tuottajille. Jos erillisen järjestelmän valinnut tuottaja ei voi osoittaa huolehtivansa hänelle kuuluvasta vanhan jätteen osuudesta, hänen on osallistuttava vaihtoehtoisen järjestelmän rahoittamiseen.

8 artikla Muiden käyttäjien kuin kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huollon rahoittaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muiden käyttäjien kuin
kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräys, esikäsittely, hyödyntäminen sekä ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittava käsittely sisältyy sopimuksiin, jotka tehdään laitteiden tuottajan ja käyttäjän välillä laitteiden oston yhteydessä.

9 artikla Käyttäjille kohdistettu tiedotus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähkö- ja elektroniikkalaitteiden käyttäjät kotitalouksissa saavat tarvittavat tiedot:
a) heidän käytettävissään olevista palautus- ja keräysjärjestelmistä;
b) siitä, miten he voivat vaikuttaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun uudelleenkäyttöön, kierrätykseen ja muunlaiseen hyödyntämiseen;
c) liitteeseen IV sisältyvän tunnuksen merkityksestä

2. Jäsenvaltioiden on rohkaistava kuluttajia vaikuttamaan osaltaan
sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräykseen, esikäsittelyyn ja
hyödyntämiseen.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, jotta keräys olisi
mahdollisimman laajamittaista, että tuottajat merkitsevät asianmukaisesti liitteessä IV esitetyllä tunnuksella sellaiset sähkö- ja elektroniikkalaitteet, jotka voitaisiin muutoin heittää roskakoreihin tai muihin samankaltaisiin yhdyskuntajätteen keräysjärjestelmiin. Tunnus voidaan tuotteen koosta tai toiminnasta johtuvissa poikkeustapauksissa merkitä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden pakkaukseen.

10 artikla Esikäsittelylaitoksille toimitettavat tiedot

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat toimittavat
esikäsittelylaitosten tarvitsemassa määrin sähkö- ja elektroniikkalaitteiden osia ja materiaaleja koskevia tunnistetietoja sekä tietoja vaarallisten aineiden ja valmisteiden sijainnista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.

11 artikla Tiedotusta koskevat vaatimukset

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittain tietoja komissiolle
jäsenvaltioissa markkinoille saatettujen, kerättyjen ja kierrätettyjen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden määristä ja ryhmistä. Laitteista on ilmoitettava sekä kappalemäärät että paino.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa edellytetyt tiedot toimitetaan komissiolle 1 päivään tammikuuta 2007 mennessä ja sen jälkeen joka kolmas vuosi. Tiedot on toimitettava muodossa, josta määrätään vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

12 artikla Kertomuksenantovelvollisuus

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kertomus direktiivin
täytäntöönpanosta kolmen vuoden välein sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklassa säädettyjä vaatimuksia. Kertomuksen pohjana käytetään kyselylomaketta tai mallia, jonka komissio laatii neuvoston direktiivin 91/692/ETY [86] 6 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Tarkoituksena on luoda tietokanta sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta ja niiden
esikäsittelystä. Kyselylomake tai malli lähetetään jäsenvaltioille kuusi kuukautta ennen kertomuksen kattaman ajanjakson alkamista. Kertomus on toimitettava komissiolle yhdeksän kuukauden kuluessa sen kattaman kolmivuotiskauden päättymisestä. [86] EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48.
Ensimmäinen kertomus kattaa kolmen vuoden ajanjakson 1 päivästä
tammikuuta 2006 alkaen. Komissio julkaisee kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta yhdeksän kuukauden kuluttua siitä, kun se on vastaanottanut jäsenvaltioiden kertomukset.

13 artikla Mukauttaminen tieteen ja tekniikan kehitykseen

Muutokset, jotka ovat tarpeen liitteiden II, III ja IV
mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen on annettava 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

14 artikla Komitea
1. Komissiota avustaa direktiivin 75/442/ETY 18 artiklalla perustettu komitea.
2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5
artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 7 ja 8 artikla.
3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa
säädetty määräaika on [kolme kuukautta].

15 artikla Direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 30 päivään kesäkuuta 2004 mennessä [*18 kuukauden kuluessa tämän direktiivin antamisesta]. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä tällainen viittaus. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tässä direktiivissä
tarkoitetuista kysymyksistä antamansa voimassa olevat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset.

16 artikla Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen
jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

17 artikla Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta
Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I A

TÄMÄN DIREKTIIVIN SOVELTAMISALAAN KUULUVAT SÄHKÖ- JA
ELEKTRONIIKKALAITTEIDEN RYHMÄT
1) Suuret kodinkoneet
2) Pienet kodinkoneet
3) Tieto- ja teletekniset laitteet
4) Kuluttajaelektroniikka
5) Valaistuslaitteet
6) Sähkö- ja elektroniikkatyökalut
7) Lelut
8) Lääkinnälliset laitteet (lukuun ottamatta siirteitä ja
infektoituvia tuotteita)
9) Tarkkailu- ja valvontalaitteet
10) Automaatit

LIITE I B

OHJEELLINEN LUETTELO TUOTTEISTA, JOTKA KUULUVAT LIITTEESSÄ I A MAINITTUIHIN RYHMIIN
1. Suuret kodinkoneet
Suuret kylmälaitteet
Jääkaapit
Pakastimet
Pesukoneet
Vaatteiden kuivatuslaitteet
Astianpesukoneet
Ruuanlaittoon käytettävät laitteet
Sähköuunit
Sähköliedet
Mikroaaltouunit
Lämmityslaitteet
Sähkölämmittimet
Sähkötuulettimet
Ilmastointilaitteet
2. Pienet kodinkoneet
Pölynimurit
Mattoharjat
Silitysraudat
Leivänpaahtimet
Pöytägrillit
Kahvimyllyt
Sähköveitset
Kahvinkeittimet
Hiustenkuivaajat
Sähköhammasharjat
Parranajokoneet
Kellot
Vaa’at
3. Tieto- ja teletekniset laitteet
Keskitetty tietojenkäsittely:
Keskustietokoneet
Minitietokoneet
Kirjoittimet
Henkilökohtainen tietojenkäsittely:
Henkilökohtaiset tietokoneet (PC) (keskusyksikkö, hiiri, näyttö ja
näppäimistö mukaan luettuina) Kannettavat tietokoneet (keskusyksikkö, hiiri, näyttö ja näppäimistö mukaan luettuina) Sylimikrot
Kämmenmikrot
Tulostimet
Kopiokoneet
Sähkökirjoituskoneet
Tasku- ja pöytälaskimet
Päätelaitteet ja -järjestelmät
Telekopiolaitteet
Teleksit
Puhelimet
Maksulliset puhelimet
Johdottomat puhelimet
Matkapuhelimet
Puhelinvastaajat
4. Kuluttajaelektroniikka
Radiot (kelloradiot, radionauhurit)
Televisiot
Videokamerat
Videonauhurit
Hifinauhurit
Äänentoistolaitteet
Soittimet
5. Valaistuslaitteet
Valaisimet
Loisteputket
Pienloistelamput
Korkeatehoiset purkauslamput, mukaan luettuina
korkeapaine-natriumlamput ja metallihalidilamput Matalapaineiset
natriumlamput
Muut valaistuslaitteet
6. Sähkö- ja elektroniikkatyökalut
Porat
Sahat
Ompelukoneet
7. Lelut
Sähköjunat tai kilpa-autoradat
Videopelien kädessä pidettävät ohjauspäätteet
Videopelit
8. Lääkinnälliset laitteet (lukuun ottamatta siirteitä ja
infektoituvia tuotteita) Sädehoitolaitteet
Kardiologiset laitteet
Dialyysilaitteet
Hengityskoneet
Isotooppilääketieteen laitteet
In vitro -diagnostiikassa käytettävät laboratoriolaitteet
Analysaattorit
Pakastimet
9. Tarkkailu- ja valvontalaitteet
Paloilmaisimet
Lämmityksen säätölaitteet
Termostaatit
10. Automaatit
Lämminjuoma-automaatit
Kuumien/kylmien juomien, pullojen/tölkkien automaatit
Kiinteiden tuotteiden automaatit

LIITE II

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun materiaalin ja komponenttien 6
artiklan 1 kohdassa tarkoitettu selektiivinen esikäsittely 1) Ainakin seuraavat aineet, valmisteet ja komponentit on poistettava kaikista erikseen kerätyistä sähkö- ja elektroniikkalaitteista: * polykloorattuja bifenyylejä (PCB) sisältävät kondensaattorit * elohopeaa sisältävät komponentit, kuten katkaisimet* paristot * painetut piirilevyt
* väriainekasetit, nestemäiset ja tahnamaiset sekä värilliset
väriaineet
* bromattuja palonestoaineita sisältävät muovit
* asbestijätteet
* katodisädeputket
* CFC-, HCFC- ja HFC-aineet
* kaasupurkauslamput
* yli 100 neliösenttimetrin kokoiset nestekidenäytöt ja kaikki
näytöt, joiden taustavalona on kaasupurkauslamppu Nämä aineet, valmisteet ja komponentit on käsiteltävä tai hyödynnettävä neuvoston direktiivin 75/442/ETY 4 artiklan mukaisesti.
2) Seuraavat sähkö- ja elektroniikkalaiteromun osat, jotka on kerätty erikseen, on käsiteltävä ilmoitetulla tavalla: * katodisädeputket: fluoresoiva pinnoite on poistettava
* CFC-, HCFC- ja HFC-aineita sisältävät laitteet: Kylmälaitteiden
eristeissä kuplan muodostukseen ja jäähdytyskierrossa käytetyt CFC-aineet on erotettava ja tuhottava asianmukaisesti. Sammutusvaahdossa ja jäähdytysnesteputkistossa käytetyt HCFC- ja HFC-aineet on erotettava ja tuhottava tai kierrätettävä asianmukaisesti. * Kaasupurkauslamput: elohopea on poistettava.

LIITE III

5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tekniset vaatimukset
1) Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun varastointipaikat(rajoittamatta kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY vaatimuksia):
– läpäisemättömät pinnat
– säänkestävä peite
2) Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelypaikat:
– vaa’at käsiteltyjen jätteiden painon mittaamiseksi
– läpäisemättömät pinnat ja vedenkestävä peite tietyillä alueilla
– asianmukainen varasto irrotettuja varaosia varten
– asianmukaiset säiliöt paristojen, polykloorattuja bifenyylejä ja
polykloorattuja terfenyylejä sisältävien (PCB/PCT) kondensaattorien ja muiden vaarallisten jätteiden varastoimista varten – laitteistot veden, myös sadeveden, käsittelyä varten.

LIITE IV Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden merkitsemisessä käytettävä tunnus
Seuraavassa kuvassa esitetään tunnus, joka osoittaa, että sillä
merkityt sähkö- ja elektroniikkalaitteet on kerättävä erikseen; tunnuksessa on pyörillä varustettu jätesäiliö, jonka yli on vedetty risti. Tunnus on merkittävä laitteisiin näkyvästi, helposti luettavasti ja pysyvästi.
sivun alkuun



STEK
Jäsenet
Yhteystiedot
Hallinto
Säännöt
Fimtekno



Sähköturvallisuuden edistämiskeskus - STEK ry