Mene sisältöön

Akut

Lyijyakku

Lyijyakun elektrodit ovat lyijyä ja elektrolyyttinä on rikkihappoliuos. Perinteinen akku on avoin, eli siitä voi vuotaa nestettä ja se kehittää kaasuja ympärilleen. Sitä käytetään mm autoissa ja trukeissa. Suljetussa akussa akkuhappoon on lisätty silikaattia ja se on geelimäistä (VRLA-akku), tai happo on imeytetty lasikuitumattoon (AGM-akku). Lyijyakku on hinnaltaan edullinen, mutta se kykenee painoonsa ja kokoonsa nähden varastoimaan vähemmän energiaa kuin eräät muut akkutyypit. Lyijyakun virranantokyky alenee pakkasella.

Yhden lyijyakkukennon jännite on 2 V (volttia), joten esimerkiksi autoissa tavalliseen 12 V jännitteeseen tarvitaan kuusi akkukennoa. Kun akkua ladataan, kennon jännite nousee yli 2,5 voltin. Hyvän akkulaturin pitää olla juuri kyseiselle akkutyypille sopiva siten että akkua ei ladata liian nopeasti eikä ”ylilataukseen”. Esim AGM-akkua ei saa purkaa liian tyhjäksi.

Lyijyakut pitää säilyttää täyteen varattuina ja mielellään viileässä paikassa. Tyhjä lyijyakku voi jäätyä pakkasella.

Nikkeli-kadmiumakku (NiCd)

Nikkeli-kadmiumakun elektrodit on valmistettu nikkelihydroksidistä ja kadmiumista, elektrolyyttinä on kaliumhydroksidi- (lipeä-)liuos. Esim porakoneissa on NiCd-akkuja. Tällaisen akun virranantokyky on suuri ja pakkasellakin hyvä. Oikein käytettynä kestoikäkin on hyvä.Akku ei vahingoitu, vaikka se puretaan kokonaan tai pidetään varaamattomassa tilassa pitkäänkin.Akun purkaminen joskus kokonaan on jopa suositeltavaa sen tehon säilyttämiseksi. Akku purkautuu itsestään melko nopeasti. Akun sisältämä kadmium on erittäin myrkyllistä.

Nikkeli-metallihydridiakku (NiMH)

Nikkeli-metallihydridiakun (NiMH) elektrodit ovat nikkelihydroksidiä ja metallihydridiä, elektrolyyttinä on kaliumhydroksidi. NiMH-akkua käytetään mm tietokoneissa tai matkapuhelimissa. Kapasiteetti on suurempi mutta kestoikä lyhyempi kuin NiCd-akulla. Virranantokykykin on NiCd-akkua huonompi. Purkautuminen itsestään on melko suuri ja virranantokyky pakkasella NiCd-akkua huonompi. Akku on hyvä purkaa välillä aivan tyhjäksi ja käyttämättömänä se säilyy parhaiten tyhjänä.

Litium-ioniakku (LiIon)

Litium-ioniakun (LiIon) elektrodit ovat litiumoksidia ja grafiittia tms, elektrolyyttinä on esim etyleenikarbonaatti. Akkua käytetään mm kännyköissä. Kapasiteetti painoon nähden on suurempi kuin muilla akuilla. Akku vanhenee vaikkei sitä käytettäisikään. Muovikuorinen LiIon-akku säilyy hyvissä oloissa n 3 vuotta. Purkautuminen itsestään on vähäisempää kuin NiCd- ja NiMH-akuilla. Käyttämättömänä sitä ei tarvitse varta vasten ladata tai purkaa.

Akkujen kytkennät

Akut tuottavat tasavirtaa (normaali verkkosähkö on vaihtovirtaa). Akut voidaan kytkeä peräkkäin (sarjaan), jolloin saadaan aikaan suurempi jännite. Kahdesta 12 V akusta saadaan 24 V jännite, kun yhden akun plus-napa ja toisen miinus-napa yhdistetään ja tarvittava sähkö otetaan vapaiksi jääneistä navoista. Tarvittaessa päästään monella akulla suurempiinkin jännitteisiin. Sarjaan kytkettävien akkujen olisi oltava samanlaisia, että kytkentä toimii kunnolla.

Kaksi (tai useampia) saman jännitteistä akkua voidaan myös kytkeä rinnakkain (kaikkien plus-navat yhteen ja miinus-navat yhteen), jolloin jännite ei nouse mutta kapasiteetti on sama kuin osa-akkujen kapasiteetit yhteensä.

Akkuja kytkettäessä on oltava huolellinen napamerkintöjen suhteen. Jos esim kaksi akkua kytketään rinnakkain navat väärinpäin, se merkitsee oikosulkua, akkujen kuumenemista ja vahingoittumista sekä mahdollista tulipaloa.

Akkuparistot

Akkuparistoilla tarkoitetaan pieniä akkuja, jotka useimmiten ovat paristojen kokoisia ja näköisiä, mutta ne voidaan ladata kuten muutkin akut. Akkuparistot olivat etenkin aikaisemmin NiCd-tyyppisiä, mutta nykyisin ne ovat yleensä NiMH-tyyppiä.

Tavallisen kertakäyttöpariston voi lähes aina korvata akkuparistolla, jos vain mitat ovat samat. Kuitenkin paristojen ja akkuparistojen ominaisuudet ovat erilaiset josta johtuu, että käyttökohteesta riippuen kannattaa käyttää milloin tavallista paristoa, milloin akkuparistoa.

Akkupariston huono puoli on se, että akku purkautuu itsestään. Muutamassa viikossa sen varaus putoaa puoleen. Hyvä puoli on tietysti se, että sen voi ladata uudelleen jopa 1000 kertaa eikä lataaminen maksa käytännössä mitään sen jälkeen kun tarpeellinen laturi on hankittu.

Tavallisen pariston huono puoli on sen kertakäyttöisyys, josta johtuen paristojen käyttö tulee kalliiksi laitteissa, joiden sähkönkulutus on suurehko. Hyvä puoli on se, että laadukkaan tavallisen pariston varaus säilyy monta vuottakin.

Tavallinen paristo on täten paikallaan esimerkiksi kelloissa ja palohälyttimissä. Akkuparisto on taas sopiva mm kameroissa etenkin jos käyttöä on paljon. Esimerkkejä laitteista, jossa edullisuus riippuu käyttötavasta ja -taajuudesta, ovat taskulamput ja matkaradiot. Molemmissa akkuparisto on edullinen, jos käyttöä on usein ja/tai laite on päällä kerrallaan pitkiä aikoja. Kun akku tyhjene, se vain ladataan kun taas tavalliset paristot pitää vaihtaa. Jos taas käyttöä on harvoin ja se on lyhytkestoista, akkupariston edut eivät tule esille ja sitä pitää ladata itsepurkauksen vuoksi jopa ennen jokaista käyttökertaa.

Huolehdi akkujen kierrätyksestä!

Lue lisää!

Akkustandardeja

Akkujen tehon määritysmenetelmät löytyvät seuraavista standardeista:

Nikkelikadmium (NiCd)

IEC/EN 61951-1 ja IEC/EN 60622

Nikkelimetallihydridi (Ni-MH)

IEC/EN 61951-2

Litium

IEC/EN 61960

Lyijy

IEC/EN 61056-1

Ajoneuvoparistot ja -akut (käynnistysakkuina käytettävät lyijyakut)

IEC 60095-1/EN 50342-1

(Lähde: Tukes-tiedote 21.5.12)





Sivun alkuun