Mene sisältöön

Valaisinliitännän periaate

Valaisinten asentaminen kattoon ja monesti muuallekin on pääsääntöisesti jokamiehelle sallittua työtä. Asennuksiin liittyy kuitenkin monia vaihtoehtoja siten, että yleispäteviä toimintaohjeita on hankalaa laatia. Ohjeista tulee joko kovin laajoja tai vaihtoehtoisesti vain suuntaa antavia.

Toinen lähestymistapa on, että esitetään lyhyesti valaisimien liittämisen perusteet, jolloin erilaisten yhdistelmien huomioonottaminen jää ohjeiden lukijan tehtäväksi. Perusteita on esitetty seuraavassa:

Vaihejohdin ja nollajohdin saavat lampun palamaan

Valaisimen liitäntä on pohjimmiltaan yksinkertainen toimenpide:

  • Valaisin liitetään verkon vaihejohtimeen ja nollajohtimeen. Jos vaihejohtimessa oleva kytkin on ”päällä” (suljettu), virta kiertää piirissä ja lamppu palaa


Näin yksinkertainen menettely kuitenkin sivuuttaa sen, että jossain voi olla vikaa ja siitä voi aiheutua mm hengenvaaraa. Siksi tarvitaan vielä jotain lisää…

Suojajohdin ja sähköturvallisuus

Sähköturvallisuuden vuoksi valaisin tarvitsee usein myös suojajohtimen. Suojajohdin on pääkeskuksessa yhdistetty maahan ja se päättyy valaisimen metallirunkoon. Jos valaisimessa on eristysvika ja sähkö pääsee valaisimen runkoon, syntyy oikosulku maahan suojajohtimen kautta ja sulake palaa (tai suojakytkin laukeaa).

  • Jos suojajohdinta ei olisi, valaisimen runko säilyisi vian sattuessa jännitteisenä ja sitä kosketeltaessa voisi saada sähköiskun.
  • Kuitenkin jännitteiseksi tullutta valaisimen runkoa koskettava henkilö saa sähköiskun vasta, jos sähkö pääsee hänen lävitseen eteenpäin eli maahan. Eräissä tilanteissa tämä on epätodennäköistä ja silloin suojajohdinta ei standardien mukaan tarvita.
    • Standardit ovat aikojen kuluessa kehittyneet siten, että suojajohdinta on alettu käyttää yhä yleisemmin.


Suojajohdin on väriltään keltavihreä.

Sivun alkuun