STEK - Sähköturvallisuuden edistämiskeskus
Ajankohtaista
STEK-info
Sähkön käyttö kotona
Lapset ja sähkö
Sähköturvallisuus
Kun sähköä ei tule...
Ukkonen
Sähkö ja rakentaja
Sähkö ja ympäristö
Julkaisuja jokamiehelle
Kiinteistöjen sähköverkot
Kysy sähköstä
Usein kysyttyä
Sähköasentajaksi tai sähköinsinööriksi?
Ammattilaisille: Koulutusta ja julkaisuja
Avustukset
Avustusohjeet
Valmistuneet hankkeet
Muita sähköalan avustusten jakajia
Hakulomakkeet
Sähköalan turvallisuussuosituksia
Etusivu Sivukartta Yhteystiedot Palaute
Haku
Kodin sähköverkko

Miksi käytetään sekä maadoitettuja että maadoittamattomia pistorasioita?

Maadoittamaton pistorasia ja siihen sopiva pistotulppa eli töpseli ovat ratkaisuja, jotka ovat olleet käytössä sähkönkäytön alkuajoista asti. Pistotulppaan tulee kaksi johdinta, jotka ovat tarpeen, että sähkö voisi kulkea sähkölaitteen läpi. Tämän pistotulpan etu on yksinkertaisuus, kun ei ole väliä, miten päin johdot kytketään.

Maadoitettua pistorasiaa ja maadoitettua pistotulppaa käytetään suojaamaan sähkölaitteen käyttäjää mahdolliselta laitteessa olevalta eristysvialta. Pistotulppaan (kutsutaan usein schuko-pistotulpaksi) tulee laitteesta kolme johdinta. Kahta johdinta pitkin sähkö kulkee laitteen läpi. Kolmas johdin on suojajohdin, joka on yhdistetty laitteen metallirunkoon ja pistorasian puolella maahan. Jos laitteeseen tulee eristysvika siten, että sen runko tulee jännitteiseksi, virta ohjautuu suojajohtimen kautta maahan ja aiheuttaa sulakkeen toimimisen eli sulakepalon. Jos suojajohdinta ei olisi, laitteen runko ja mahdollinen metallikuori pysyisivät jännitteisinä ja niistä saisi kosketettaessa sähköiskun. Maadoitetun pistotulpan haittapuoli on, että suojajohdin pitää ehdottomasti kytkeä oikein, ts se ei saa vahingossa joutua virtajohtimeksi.

Miksi sähkölaitteissa on erilaisia töpseleitä, jotka eivät edes aina sovi kaikkiin pistorasioihin? Miksi siis maadoittamaton pistotulppa ei mene maadoitettuun pistorasiaan, mutta maadoitettu tulppa menee kaikkiin pistorasioihin?

Tällä halutaan estää se, että tiloissa, joissa sähköiskusta aiheutuva vaara on tavallista suurempi (kosteat tilat, keittiöt jne), käytettäisiin maadoittamattomia laitteita.

Esim matkaradion muovikuoresta ei voi saada sähköiskua, koska muovi ei johda sähköä. Matkaradiossa ja muissa vastaavanlaisissa laitteissa käytetään litteää pistotulppaa (euro-tulppaa), jossa ei ole suojajohdinta. Tämä pistotulppa sopii myös maadoitettuun pistorasiaan.

Uusissa rakennuksissa kaikki pistorasiat ovat yleensä maadoitettuja. Tällöin esim vanhoja maadoittamattomalla pistotulpalla varustettuja pöytävalaisimia ei voi käyttää. Jos nämä valaisimet halutaan varustaa pistorasioihin mahtuvalla pistotulpalla, muutos olisi annettava sähköliikkeen tehtäväksi, jolloin selvitetään mahdollisten metalliosien maadoittamisen tarve.

Uusissa rakennuksissa myös kattovalaisimelle on oma pieni pistorasiansa eikä enää sokeripalan näköistä ruuvimeisselillä käsiteltävää liitintä. Jos kattovalaisin on vanha, siihen on hankittava pistorasiaan sopiva pistotulppa. Sähköliikkeen käyttö on suotavaa tähänkin muutokseen.

Katso myös vastausta edelliseen kysymykseen.

Asensin kattoon kruunuvalaisinta paikalleen liittämällä sen johtimia katossa valmiina olevaan sokeripalaan. Lamput eivät syttyneet kytkimestä niin kuin pitäisi ja eräässä kytkimen asennossa lamput paloivat vain himmeästi. Onko tilanne vaarallinen ja miten kytkentä pitäisi tehdä?

Kattokruunua ohjataan tavallisesti kaksoiskytkimellä, jonka toinen nappula sytyttää vaikkapa kolme lamppua ja toinen kaksi. Sokeripalassa on kolme johdinta, joista kaksi tulee kaksoiskytkimen kummaltakin nappulalta. Kolmas johdin on nollajohdin. Vastaavasti kattokruunussa on kaksi johdinta, jotka syöttävät sähköä kumpikin omaan lamppuryhmäänsä, ja lisäksi yhteinen paluujohdin.

Kytkentä pitäisi saada tehdyksi siten, että sokeripalan nollajohdin ja kattokruunun paluujohdin yhdistetään toisiinsa. Muut kaksi johdinta voidaan kytkeä miten päin tahansa. Kytkennän voi tehdä kokeilemalla eli vaihtamalla johtimien paikkaa. Vaaraa ei väärään kytkentään liity, vaan pelkästään se että valot eivät toimi niin kuin pitäisi.

Myös väreistä voi päätellä jotain: nollajohdin on uudehkoissa asennuksissa vaalean sininen, vanhemmissa harmaa.

Muista myös katkaista sähkö pääkytkimestä ennen kokeilun aloittamista. Hanki myös taskulamppu, ellei työ tapahdu valoisana aikana.

Pitääkö tietokoneen pistorasia muuttaa maadoitetuksi, vaikka asuntoni muut pistorasiat ovat maadoittamattomia?

Maadoitettuja pistorasioita löytyy joka asunnosta ainakin keittiöstä ja kylpyhuoneesta. Tietokoneelle ei kuitenkaan pidä ryhtyä vetämään roikkajohtoa näistä tiloista, sillä se on hankalaa ja siitä voi aiheutua vaaratilanteitakin. Tavallisesti tietokone toimii ihan hyvin liitettynä maadoittamattomaankin pistorasiaan.

Tietokoneeni on liitetty maadoittamattomaan pistorasiaan. Minulla on volttimittari, jolla mittasin muutaman kymmenen voltin jännitteen tietokoneen rungon ja lämpöpatterin väliltä. Onko tietokone viallinen ja onko tilanne vaarallinen?

Monesta perheestä löytyy volttimittari. Jos sillä kokeilee jännitettä maadoittamattomaan pistorasiaan yhdistetyn tietokoneen rungon ja esim lämpöpatterin väliltä, mittari voi tosiaan näyttää muutaman kymmenen voltin jännitettä. Tämä johtuu yleensä häiriösuojauskondensaattorista, joka on kytketty tietokoneen virransyöttöosan ja rungon välille. Jännitettä ei pidetä vaarallisena, ainakaan ellei koskettelija ole märkä. Märälle ihmiselle taas mikä tahansa sähkölaite voi olla vaaraksi. Mitattava jännite saadaan useimmiten katoamaan kääntämällä tietokoneen pistotulppa pistorasiassaan toisinpäin.

Jos asialle halutaan jotain tehdä, kunnollinen ratkaisu on vaihtaa kyseisen huoneen kaikki pistorasiat maadoitetuiksi. Vain yhden pistorasian vaihtoon liittyy omia vaaramahdollisuuksiaan.

Tavalliset hehkulamput rikkoutuvat meillä eräissä valaisimissa vähän väliä. Mitä asialle voisi tehdä?

Hehkulamppujen keskimääräinen elinikä on usein vain 1000 tuntia. Jos tällaista lamppua poltetaan neljä tuntia joka päivä, se kestää 250 päivää eli noin kahdeksan kuukautta. Jos lamppuja on vaikkapa neljä kappaletta, yksi niistä palaa loppuun noin joka toinen kuukausi. Laskelma osoittaa, että lamppujen tiuha loppuun palaminen voi olla asiaan kuuluvaa eli että missään ei olekaan vikaa.

Jotkut valaisimet ovat rakenteeltaan sellaisia, että kupu lämpenee huomattavasti ja lamppu toimii paljon kuumempana kuin pitäisi. Jos tämä vaikuttaa oikealta selitykseltä, lampun wattimäärän pienentäminen auttaa jonkin verran. Parempi ratkaisu on muutenkin ns energiansäästölamppu (pienoisloisteputkilamppu), joka on sinänsä pitkäikäinen ja pienitehoisena lämpeneekin vähemmän.

Vika voi olla myös ylijännitteessä. Jännitteen voi asian tunteva henkilö mitata melko helposti. Muistettava on kuitenkin, että jännite vaihtelee aina jonkin verran. Ihanteellinen jännite on 230 volttia, ja yli 240 volttia se ei saisi ainakaan pitkään olla. Myös lampuissa saattaa olla huonoja yksilöitä ja harvinaisesti tosin jopa huonoja valmistuseriä.



etusivulle   etusivulle tulosta   tulosta sivun alkuun   sivun alkuun